Etusivu Elmeri Mielikki Malviina Kuurikki Mettänviepä

Emäntä

Blogi

† Jallu † Ami † Nalle
Ulkoasun pohja: M Layouts

AROSUON ELMERI

Perustiedot - Luonne - Tulokset - Kasvu - Kuvagalleria - Videoita

Päiväkirja 2015-2017

Lauantai 16.12.2017
Viime viikolla kävimme Rautalammilla ajokokeissa. Elkulle kertyi minuutteja 113 ja ne riittivät kakkoseen. Elkun tekeminen ei ehkä ollut aivan parhaimmillaan, haukku oli harvahkoa ja hukkatyöstä puuttui keskittyminen. No, ensi kerralla sitten paremmin. Tänään kävimme kaverin kanssa metsällä ja reissu onnistui hyvin. Elkku sai kolme ajoa ja kaksi jänistä kaadettiin. Paksusta lumesta huolimatta Elkku teki sitkeästi töitä koko päivän.


Tiistai 28.11.2017
Paljon, paljon on ehtinyt tapahtua tällä välillä, ei ole oikein ollut inspiraatiota kirjoittamiseen. Nyt täältä pesee kuitenkin.
Tauko ennen PM-kisaa teki Elkulle hyvää, joten myöskään ennen SM-reissua ei käyty metsässä reiluun viikkoon. Perjantai-aamuna pakkasin romppeet autoon, otin yhden kaverin kyytiin ja lähdimme taittamaan pitkää matkaa Kuusamoon. Pidän automatkailusta ja oli kiinnostavaa nähdä uusia maisemia. Näin ensimmäistä kertaa eläviä porojakin, ne pyörivät teillä mielensä mukaan eivätkä liiemmin väistelleet autoja.
Perille Isokenkäisten klubille päästyämme ensimmäisenä oli vuorossa koiran kuvaus ja sirun/rokotustentarkistus. Mikä mukava yllätys odottikaan, kun pääsimme vihdoin majoittumaan: Sain itselleni kahden hengen "yksityishuoneen", ja odotuksista poiketen majoitus oli hotellitasoista, huoneet olivat oikein siistejä ja viihtyisiä. Juukassa meillä oli oma majoitus niin kaukana, etten pystynyt osallistumaan iltaohjelmaan, mutta täällä pääsin nauttimaan kaikista SM-kilpailun oheistoiminnoista, puheista ja juhlaillallisista koiraesittelyineen. Samalla tutustuin tosi mukaviin ihmisiin, toivottavasti tavataan vielä!


Viirin nosto perjantaina


Parit porot

Ensimmäiseen kisapäivään lähdettiin jännityksellä. Vaikka minulla ei suuria odotuksia ollut, sillä pessimisti ei pety, toivoin että Elkku tekisi edes kohtuullisen suorituksen. Vielä mitä, se löysi jänikset nopeasti molemmissa erissä ja ajotyöskentely oli varmaa. Kaverin sanoja lainatakseni, Elkkua eivät häirinneet tiet, jäät tai muutkaan korppikotkat. Ajo kulki tiellä yhtä sujuvasti kuin metsässä. 2. erän lopussa jänis lähti litomaan järven jäälle, mikä aiheutti jännitystä niin minussa kuin kotikatsomossakin. Elkku jäi jäällä paljon jälkeen jäniksestä ja ajo muuttui harvaksi, erän lopusta jäi puuttumaan yksi minuutti. Vaan erän loputtua luonto tarjosi meille lisää näytöstä: Elkku oli järven toisella puolen vastarannalla, kun näimme jäniksen juosta viilettävän meitä kohti jäällä. Samassa maakotka sukelsi kohti jänistä! Jänis kyyristyi, vältti kotkan iskun, mutta lintu iski pian uudestaan. Jänis onnistui kuin onnistuikin säilyttämään henkensä ja pakenemaan rantapajukkoon. Vaan enpä ole aiemmin maakotkaa nähnyt, miten iso lintu se onkaan!

Toisena kisapäivänä meillä oli huonoa tuuria. Heti aamusta koira löysi porot ja lähti ajamaan niitä. Kuulin heti ajon lähdettyä Elkun äänestä että nyt ei ole jänis edessä, ja pian jäljistä varmistui että kymmenkunta poroa oli ajossa. Onneksi taitavan maasto-oppaan ja vikkelän tuomarin ansiosta Elkku saatiin kiinni nopeasti, eikä poronajosta hylkäämisen aikaraja (30min) tullut läheskään vastaan. Poronajon jälkeen veimme Elkun uuteen paikkaan, josta se lähti isolle hakulenkille ja meni hyvin lähelle toisen kilpailevan koiran maastoa. Niinpä meidän oli taas vaihdettava maisemaa.
Kolmannessa paikassa Elkku löysi kuin löysikin jäniksen nopeasti ajolle. Tämä jänis oli varsinainen veijari: Se juoksi pienellä alalla ja käytti paljon tietä sekä omia jälkiään eksyttääkseen koiraa. Vaan Elkku ei eksynyt. Tuomari sanoi että ihme jos koira tuon vielä selvittää, kun jänis tuli tielle, siihen perään auto ajoi jälkien yli ja koira tuli vasta hetken kuluttua paikalle. Yleensä auton jättämät hajut peittävät jäniksen jäljet alleen eikä koira saa niistä enää selvää. Mutta mitä tekee Elkku, ajo ei katkea hetkeksikään vaan se jatkaa itsevarmana jäniksen perään haukkuen. Olin todella ylpeä pienestä suuresta koirastani.
Jänis ilmeisesti totesi, ettei tämä pirulainen eksy perästä mitenkään, ja pukkasi itsensä talon alle. Elkku jäi pyörimään paikalleen ja tutka lakkasi päivittämästä talon pihassa. Menimme ihmettelemään tilannetta tuomarien kanssa, ja hattu kourassa valmistauduimme pyytämään anteeksi häiriötä talon isännältä. Vaan isäntä tuli meille innoissaan silmät hehkuen kertomaan, miten hän oli nähnyt jäniksen juoksevan talon ympäri ja pujahtavan sokkeliin pienestä reiästä. Koira oli työntynyt perään ja haukkui parhaillaan talon alla. "En tiennykkään että tää kilpailu onkin näin jännittävää", isäntä tuumasi. Hän alkoi siirrellä kiviä sokkelista, josko saisimme koiraa tai jänistä näkyviin mutta turhaan. Jänis oli kaivautunut jonnekin takan alla olevien kivien väliin. Elkku oli äänestä päätellen hyvin lähellä jänistä, mutta ei vaan saanut siitä otetta. En itsekään meinannut saada koiraa pois talon alta, ja jouduin huijaamaan sitä. "Tiällä tiällä!" huusin sille kuten metsällä ollessa, jos haluan neuvoa sitä jäljelle tai jos olen saanut jäniksen ammuttua. Koira parka tuli innoissaan katsomaan, vaan nyt joutui pettymään kun minulla ei ollut mitään tarjottavaa. Harmittaa, mutta ei sitä voi talon allekaan jättää. Menimme vielä uuteen maastoon jossa Elkku haki laajalta alueelta, mutta ei löytänyt enää jänistä. Niinpä yksi ajo jäi päivän saldoksi. Harmillista, sillä sekään ei päättynyt koiran huonouteen vaan jäniksen viekkauteen.


Sunnuntain jänis


Koira saatu juuri kiinni talon alta


Jotain tulentapaista kerettiin pitämään


Jäniskukkoa sain maistella


Palkintoja

Lopputuloksissa Elkku sijoittui hienosti toiseksi. Se sai muutaman pokaalin ja kiertopystin, mm. paras uros, paras Itä-Suomen koira ja metsästyksellisin koira. Ensi vuonna, jos Elkku on kunnossa, pääsemme Norjaan maaotteluun, taas yksi uusi seikkailu odottaa!

Kisojen jälkeen olemme heittäneet muutaman mettäreissun. Viime keskiviikkona ajatimme Leksan kanssa jänistä, hyvinhän tuo ajoi vaan ei saatu saalista jäniksen pyöriessä niin pienellä alalla. Lauantaina isäntä kävi työkaverinsa kanssa Elkkua treenaamassa, siellä ei tapahtunut mainittavaa: Lyhyen ajon jälkeen jänis meni louheen ja sitten poika nappasi hirven ajolle. Eilen kävin Leksan luona uudelleen ja nyt meitä onnisti, aamusta saatiin melko hyvä pitkä ajo ja iltapäivän lyhyestä pyräyksestä ammuin Elkulle jäniksen, jotta se taas muistaisi mitä täällä ajetaan. Seuraavan kerran starttaamme kisoihin 9.12. Rautalammilla.


Torstai 2.11.2017
Vaikka SM-kilpailuun pääsy oli aika varma nakki, odotin silti jännityksellä julkaisua koirista. Kun se viimein tuli, huomasin ilokseni että Elkku valittiin 2. parhailla pisteillä kisaan. Siispä parin viikon kuluttua meillä on tiedossa pitkä reissu! Kilpailun suhteen minulla ei ole odotuksia, jos saan Elkun ehjänä kotiin eikä se aja poroja niin hyvin menee.
Tässä välissä kävimme taas Kaavilla, tällä kertaa piirinmestaruuskisoissa. Elkku oli ennen kisaa noin 1,5 viikkoa lomalla metsästyksestä ja ilmeisesti lomailu teki hyvää: Elkun tekeminen oli mielestäni oikein hyvää päivän aikana. Ylösottotyö oli rivakkaa kahdessa ensimmäisessä erässä lumisateesta huolimatta, kolmas tuotti hieman enemmän hommaa. Ensilumi sai jänikset villeiksi, ja ensimmäisestä ajosta jänis painui kivikasaan piiloon noin kymmenen minuutin ajon jälkeen.
Toinen jänis löytyi nopeasti, vaan jos ei olisi ollut pikku härmää lunta johon jäi jäniksenjälkiä, ja nähnyt jänistä ajossa, ei olisi uskonut ajoa jänisajoksi. Jänis teki ensimmäisen kierroksen metsässä ja tunnin ajon jälkeen latasi kaiken peliin ja läksi pitkälle matkalle. Laskin äkkiseltään noin 3-4 km karkkomatkaa. Sain vaan ajaa tuomariryhmän kanssa autolla perässä, soitella tutkaan ja todeta että tämä vaan etenee. Onneksi erän loppuessa Elkku sattui metsäautotielle ja sain sen kiinni, ennenkuin ajo olisi karannut salolle.


Kolmannessa erässä ajo lähti erän lopulla ja pyöri maatalon pihassa sekä teillä. Siihen nähden koira pysyi hyvin jäniksen perässä, ja saimmepa todistaa yhden näkölähdönkin jossa koira ja jänis juoksivat samalla tiensuoralla peräsukaa. Päivän aikana tuomariryhmä ja minä näimme jäniksen yhteensä 8 kertaa. Onnistuneen päivän kruunasi piirinmestaruus!


Tiistaina kävin Leksan luona, pidin koulusta rokulipäivän jotta saisin treenan Elkun kanssa kunnon lumikelillä. Se toive toteutui, Elkku sai liikkeelle kaksi jänistä päivän aikana ja molemmat ylösotot olivat huippunopeita. Ajokin sujui kohtuullisen hyvin. Yritin ampua kumpaakin jänistä, ensimmäiseen oli liian pitkä matka ja toista ammuin vaan yksinkertaisesti ohi...

Perjantai 20.10.2017
Tässä on taas tapahtunut yhtä sun toista. 14.10. starttasimme Kaavilla kokeissa. Toiveena oli, että Elkku ajaisi hyvän kakkostuloksen jolloin yhteispisteillä voisimme ehkä päästä SM-kisaan. Odotukset eivät olleet hirveän korkealla, varsinkaan kun ylösotoissa on syystä tai toisesta kestänyt kauan viime aikoina. Sainpa yllättyä iloisesti, kun jänikset löytyivät nopeasti parilla herättelyhaukulla ja tuomarin sanoin "koira teki tänään mallisuorituksen haussa ja ylösotoissa"! Kiinniotossa sai tehdä kiitettävästi töitä.

Tulos oli melko hyvä ja nyt ainakin saamme laittaa SM-lomakkeen hyvillä mielin matkaan. Kilpailu on tänä vuonna Kuusamossa ja suoraan sanottuna, jos päästään sinne niin minua vähän jännittää miten Elkku suhtautuu poroihin. Se jää nähtäväksi.


Kokeiden jälkeen mentiin pariksi päiväksi Leksan luo. Maanantaina tuulesta ja sateesta huolimatta Elkku löysi ajettavan nopeasti ja ajoi hyvin, en tarkemmin kellottanut aikoja mutta olimme passissa kolmisen tuntia. Saaliiksi jäi pieni rusakko.








Tiistaina jatkoimme touhuja ja nyt ylösotto kesti kauemmin. Kun Elkku lopulta sai kaivettua jäniksen taipaleelle, ei ajo kestänyt kauaa kun jänis painui kiviraunioon koira perässään. Menin katsomaan tilannetta ja Elkku haukkui kivikasassa, jäniksen vaalea takamus paistoi pienestä raosta. Koitin napata siitä kuvaakin mutta kännykkäkameralla ei saanut pimeästä kolosta mitään mainittavaa kuvaa.
Mikäs nyt neuvoksi? Ei tuonne reikään voisi ampuakaan,eikä siitä olisi iloa jos jänis menisi aivan tohjoksi. Etsin pitkän kepin ja tökin sillä jänistä jos se vaikka lähtisi liikkeelle, ja Elkku painosti pupua toisesta suunnasta. Ahdistettu jänis painui vielä pienempään koloseen. Menin kivikasan ulkopuolelle ja aloin kaivaa reittiä jäniksen suuntaan. Siirtelin lohkareita ja kaivoin paljain sormin lehti-sammalmoskaa pois edestä. Sain kuin sainkin tehtyä kädenmentävän onkalon ja sieltä pilkistivät jäniksen korvat! Tartuin korvaan ja koitin vetää jussia ulos reiästä. Se työnsi päänsä sieltä mutta ei mahtunut ulos. Sitten jänis kääntyi takapuoli minuun päin, kohta Elkku tuli ulos kolosta ja nappasi jänistä perskarvoista. Silloin jänis otti ja ponkaisi ulos kivikasasta, Elkku sai siitä kiinni mutta vauhdissa ote kirposi. Niin lähtivät koira ja jänis peräsukaa uuteen matkaan. En voinut muuta kuin nauraa tilanteelle. Elkku ajoi vielä reilu tunnin verran kunnes jänis eksytti sen ja laitoimme pillit pussiin. Sittenpä bussilla takaisin kotiin.




Torstai 28.9.2017
Taas kokemusta rikkaamppana. Käytiin kokeisssa Rautalammilla viime viikonloppuna eikä onni ollut myötä, syystä tai toisesta Elkku ei saanut jänistä ylös. Tänään Rantasalmella niitä oli sitten liikenteessä kolme. Ensimmäinen ajo kesti reilu tunnin kunnes jänis sotki itsensä raivioon, sieltä Elkku ei löytänyt jälkeä enää. Toisessa paikassa jänis meni isolle tielle. Tämän jälkeen olimme jo lopettelemassa ja irrotin pihassa koiralta tutkapannan pois, ajattelin että se lähtee tarhalle syömään kun on jo tehnyt seitsentuntisen päivän. Vielä mitä, Elkku karkasi metsään ja vietti siellä jäniksen pelissä vielä kolme tuntia, ennenkuin Olli sai sen kesken ajon kiinni. Hyvähän tuo että intoa on...

Sunnuntai 17.9.2017
Parit kokeet takanapäin ja voin vaan todeta, etteivät päivät ole veljeksiä... Viime viikonloppuna Nilsiässä satoi kaatamalla ja koira vielä kaiken lisäksi pöläytti hirvet liikekannalle. Jäniksen löytymisestä ei paljoa toivoa ollut koko päivän jatkuneen rankkasateen vuoksi, itse olin vieläpä flunssaisena kokeessa ja läpimärkä... Totesin, että täältä joutaa kotiin. Niinpä luovuin kokeessa, vaikka mahdollisuudet tulokseen olisivat olleet vielä hyvät.

Noh, eilen startattiin Keiteleellä. Meillä on mennyt aina hyvin Keiteleen kokeissa molempien koirien kanssa, ja hyvä onni jatkui! Ylösotot olivat syystä tai toisesta Elkulle hankalia, vesisade sotki täälläkin, mutta se sai kuin saikin molemmissa erissä kaivettua jäniksen liikkeelle. Ensimmäinen ajo oli hyvin katkonainen, ajettava oli pieni kesän poikajänis ja meno oli sen mukaista. Jänis otti kunnolla etumatkaa, sotkeskeli, juoksenteli tuoreella hakkuuaukolla ja teki näin kolttosia koiralle. Ajo ei ollut järin sujuvaa, mutta kuitenkin sen verran että pitkä erä tuli täyteen. Ajoipa Elkku tunnin verran erien välissäkin kun en saanut sitä kiinni. Toisessa erässä Elkku nappasi eteensä rusakon. Rusakko käytti häikäilemättä hyväkseen talojen ja mökkien pihoja sekä teitä rusakolle ominaiseen tyyliin. Elkku kuitenkin osasi kohtuullisen hyvin selvittää rusakon metkut ja ajoaikaa tuli lyhyeen erään 45 minuuttia. Pitkistä ylösotoista huolimatta olen kokonaisuutena tyytyväinen Elkun toimintaan.

Tiistai 5.9.2017
Noniin, päivittäminen on ollut osaltani hieman laiskaa viimeaikoina. Koulu vie niin paljon aikaa ja voimia, ettei niitä tahdo enää jäädä nettihommiin.
Metsäreenit on avattu koirien kanssa, Ami on käynyt pari kertaa metsässä ja Elkulla on takana tähän mennessä viisi reissua. Ajoja on tullut mukavasti, pisin rykäisy tähän mennessä 90 minuuttia. Anoppilan metsästysmaille on kesän aikana syntynyt useampi rusakkopoikue ja ne ovat aiheuttaneet meille harmaita hiuksia: Rusakko lähtee helposti pihanperältä liikkeelle ja mieluisin suunta on minnekäs muualle kuin maantielle. Täytynee koittaa harventaa rusakkokantaa syksyn mittaan. Ilmoitin Elkun ensimmäisiin kokeisiin tälle kautta. Aivan tuurissaanhan se on tässävaiheessa tuleeko tulosta vai ei, mutta onpahan sitten kokeiltu. Täytyy vielä miettiä jatkoa koehommien osalta, sillä minua on kokeiden sijaan nyt alkanut kiinnostamaan enemmän itse metsästys. Mehtuukavereita olisi tulossa mukaan jonoksi asti, mutta kun viikonloput menevät kokeissa niin mihin tässä pääsee? Ehkä olisi parasta unohtaa kokeet hetkeksi, varsinkaan jos näistä ensimmäisistä ei saa sellaisia tuloksia että olisi saumaa päästä SM-kisoihin.
Elkun pennut kasvavat kovaa vauhtia. Parin viikon kuluttua meille muuttaa pieni Jallu-poika. Jännityksellä odotan miten tutustuminen koirien välillä oikein menee.

Lauantai 12.8.2017
Ei ole enää kauaa aikaa uuteen jahtikauteen! Meillä sitä on valmisteltu lenkkeilemällä ahkerammin ja täydentämällä koirien ruoka- ja vitamiinivarastoja. Käytiin hakemassa iso satsi lihoja Oscarilta ja ostin myös vitamiinilisiä, nyt jaksaa taas.
Elkun ja Tessan pennut syntyivät 22.7., saldona 2 urosta ja 2 narttua. Kolmella pennulla on jo varmat ottajat. Yhden uroksen tilanne on vielä epävarma, siitäkin on kiinnostuneita yhteydenottoja ollut.

Tiistai 18.7.2017
Ajan kuluksi tein pientä tilastoa edelliskauden jälkitiedoista. Elkun kanssa oltiin metsässä 39 kertaa, joista 34 kerralla se sai yhden tai useamman jänisajon. 8 jänistä saatiin saaliiksi, tosin itse ammuin vain yhden. Kokeissa kävimme 9 kertaa, sieltä saaliina kolme ykköstä, neljä kakkosta ja kaksi nollaa. Parannettavaa jää vielä seuraavalle kaudelle, mutta olen siltikin melko tyytyväinen näihin tuloksiin.

Maanantai 3.7.2017
Vihdoinkin kaunis kesäsää! Ollaan köllötelty porukalla auringonpaisteessa ja käyty uimassakin pari kertaa, vaikka vesi on vielä aika kylmää.
Elmeri kävi kesäkuun lopussa selkätutkimuksissa. Tutkimus tehtiin lähinnä oman mielenrauhan turvaamiseksi, epäilyttäviä oireita Elkulla ei ole ollut selän suhteen. Kuitenkin pitkäselkäisellä koiralla ongelmat selässä ovat mahdollisia. Ajattelin että tähän riittää vain epävirallinen eläinlääkärin lausunto, kun sen saisi vielä vakuutuksen piikkiin menemään toisin kuin viralliset kuvat. Nyt tosin vähän harmittaa etten ottanut kuvia virallisena, sillä niistä olisi tullut hyvä tulos. Kaksi eläinlääkäriä katsoi kuvat läpi ja niiden perusteella Elkun selkä on terve: Ei LTV:tä eikä spondyloosia. Spondyloosia esiintyy ikääntymisen seurauksena eikä Elkulla ollut sitä lainkaan, vaikka ikää on jo 6 vuotta. Todennäköisesti selkä ei tule vaivaamaan. Ja lonkatkin olivat käytännössä ennallaan verrattuna kolmivuotiaana otettuihin kuviin. Eläinlääkäri kehui koiran lonkkien olevan hyvät dreeverin lonkiksi. "Näillä lonkilla ja selällä se kyllä vielä juoksee hyvin" oli eläinlääkärin kommentti. Siispä luuston kanssa ei ole hätää.

Elkulle on tulossa toinen pentue, ilouutinen varmistui juhannusviikolla. Tessalla maha paisuu, ja röntgenkuvaus pentujen lukumäärän selvittämiseksi on vielä tulossa. Metsästysominaisuuksiltaan yhdistelmä mielestäni täydentää toisiaan hyvin. Elkku on dreeveriksi liian itsenäinen. Vaikka se onkin ominaisuus josta pidän, ei se ole silti rodulle ominaista. Tessa ottaa hakiessa enemmän yhteyttä ohjaajaan, olematta kuitenkaan liian lähihakuinen. Tätä kautta toivotaan, että ominaisuudet tasoittuisivat. Kumpikin koira ajaa, se on testattu. Herättely on useimmiten maltillista, niinkuin dreeverillä kuuluukin. Ja molemmilla on virtaa metsässä.
Pentue linjautuu kaukaa Jellyyn, joka oli Yläahon kennelin kantanarttu, edesmenneen isäni hyvän ystävän koira ja myös isän KVA Yläahon Jyrin emä. Jellystä on kuultu monta hienoa tarinaa. Eikä Tessan muu sukukaan huonoksi jää, isä on kaksoisvalio. Tessan emää ei olla käytetty kokeissa, mutta emän veli oli tuttuni koira ja se oli tunnettu metsästysinnostaan ja rehellisyydestään, tiukaksikin sitä on monesti sanottu. Pentueen sukusiitosprosentti on maltillinen, neljällä polvella nolla ja kahdeksalla polvella 1,03%.

Tulevista pennuista mahdollisesti yksi muuttaa meille, jos mieluisa paketti löytyy luonteen ja muiden ominaisuuksien suhteen. Aion tehdä valinnan nyt huomattavasti tarkemmin kuin Elkkua hakiessa, jolloin valintakriteerit olivat koko ja väri... Nyt toivon tulevalta pennulta rauhallista, ystävällistä, mahdollisimman itsevarmaa ja myös itsenäistä luonnetta. Tietysti ylipäänsä pennut ovat vilkkaita ja ihmettelevät, vähän arkailevatkin kaikkea uutta, mutta siinä määrin kuin pentuja on mahdollista yrittää tutkia niiden perusluonteen suhteen niin sen aion tehdä. Ei Elkunkaan kanssa paljoa menty metsään valinnan suhteen, ihme kyllä, mutta ehkä Elkku on tietyissä tilanteissa liian tulinen, terävä ja reagoi helposti ärsykkeisiin. Hyvä metsäkoira siitä tosin tuli, ja pidän sen itsenäisestä työtavasta metsässä. Se menee, etsii jänikset ja ajaa niitä kunnes pois haetaan, eikä haikaile ihmisen perään.
Rakenne ratkaisee myös hieman, tai oikeastaan luonteen jälkeen eniten. Pennun tulee näyttää siltä että aikuisena koira tulee kestämään käyttöä. Osaanko arvioida tätä, siitä en tiedä, mutta voin yrittää. Vaikka näyttelyt eivät ole minulle se pääasiallinen harrastus, olisi ihan kiva jos sielläkin voitaisiin käydä pennun kanssa. Ja onhan näyttelytulos saatava, mikäli mielii koirasta käyttövaliota.
Kaikkea ei voi saada samaan koiraan mutta ainakin voi yrittää löytää mahdollisimman hyvän alun jonka kanssa lähteä yhteiselle polulle. Mutta ei mennä asioiden edelle, odotellaanhan nyt penikoiden syntymään asti ainakin.





Perjantai 26.5.2017
Kappas, iloisesti on kolme kuukautta vierähtänyt edellisestä postauksesta.
Ollaan jatkettu Elkun kanssa Midogin puuhakurssilla käyntiä, kyseessä on siis keskiviikkoisin pyörivä useamman koirakon kurssi jossa harjoitellaan vaihtelevasti erilaisia hömpötyksiä: Rally-tokoa, doboa, pallopaimennusta, erilaisia jumppa- ja ketteryysharjoituksia sekä erilaisia temppuja koirien viihteeksi. Kurssi on ihan mukavaa ajanvietettä kesälle, kun metsäänkään ei pääse.
Kuntoilua ollaan harrastettu lenkkeilyn ja pyöräilyn muodossa, kovasti odotellaan että järvet lämpenisivät ja päästäisiin uimahommiin.
Koirakavereita on tavattu kevään aikana myös, onpa mukavaa kun ei tarvitse huolehtia nenäpunkkitartunnoista tai muusta sellaisesta! Nyt voi huoletta mennä koirineen kaverin luo kyläilemään.
Taas kesän kunniaksi mietin josko ilmoittelisin koiria näyttelyyn. Punnitsin hyötyjä ja haittoja asian suhteen ja totesin jälleen, ettei kumpikaan koira hyödy näyttelyistä, rahaa niihin kumminkin palaa ja pidän ajokoemenestystä ja käyntejä suuremmassa arvossa kuin näyttelyitä. Ehkä käyn koirien kanssa mätsärissä omaa näyttelyvimmaani rauhoittamassa, mutta virallisissa meitä ei varmaankaan nähdä kesän aikana.
Tällä viikolla Elkulla kävi morsian, ja odotellaan josko syntyisi muutama syksypentu. Vähän harmittaa että astutus jäi näin myöhäiseksi mutta minkäs sille tekee. Olen miettinyt uuden pennun hankintaa nyt kun mahdollisuus tarjoutui viimein, ja Ami alkaa olla tiensä päässä pikkuhiljaa. En kuitenkaan aio missään tapauksessa niinsanotusti laittaa Amia pois nuoremman tieltä, vaan eletään kolmen koiran kanssa sen aikaa kun tarve vaatii ja on mahdollista. Ei ehkä mikään helpoin yhtälö, mutta jospa se siitä alkaa sujumaan.
Eilisellä aamulenkillä minua tuli vastaan 7 jäniksen lauma jalkatietä pitkin, kysymättäkin varmaan arvaatte mikä oli koirien reaktio. Jo kahdessa koirassa oli pitelemistä, ja mietinkin että täytyy kehittää jokin sotasuunnitelma etten ole aivan koirien vietävissä, jos tähän kolmatta pukkaa!

Sunnuntai 26.2.2017
Reilu viikko sitten torstaina käväisin Elkun kanssa Leksan luona. Ajonhan se sai melko nopeasti tälläkin kertaa ja ajeli ensin puolisentoista tuntia jänistä. Jänis tuli tielle ja koiralla tuli siihen pidempi hukka. Menin itsekin paikalle katselemaan jälkiä ja niitä riitti, jänikset olivat liikkuneet paljon yön aikana. Alla kuvaa jänisajosta hieman ennen jäniksen tuloa tielle:


Sitten huomasin tien ylittävät ketun jäljet, jotka näyttivät melko tuoreilta. Ohjasin koiran jäljelle ja sehän läksi ajamaan! No ei siinä mitään, toinen puolitoistatuntinen meni ketun perässä. Yksin minulla ei oikein ollut mahdollisuutta saada saalista, täytyy olla hyvä tuuri jos kettu sattuu kohdalle ja vieläpä ampumamatkaan. Tottakai olisin yrittänyt saada punaturkin saaliiksi jos olisi ollut mahdollisuus. No, seuraavaan kertaan. Kettu piiloutui kivikasoihin. Alla kuva ketunajosta hieman ennen loppuhukkaa.


Seuraavana lauantaina kävimme katsomassa muita koiria, sovimme metsäreissun Seljankan Toskan, "Tessan", omistajien kanssa. Aamupäivän juoksutimme Tessaa, se ei tällä kertaa saanut jänistä liikkeelle reippaasta hakemisesta huolimatta. Elkun laskimme iltapäivällä eri maastoon ja se sai ylösoton melko nopeasti, kuitenkin jäniksen jälki hävisi koiralta noin tuntisen ajon jälkeen järven rantaan. Aina ei voi onnistua näköjään.

Tessa


Viime sunnuntaina kävimme anoppilassa ja Elkku pääsi ajohommiin. Sillä kesti hetki ylösotossa, ilmeisesti lumisade sotki hieman jäniksen yöjälkeä. Kuitenkin kun se sai jäniksen liikkeelle se ajoi todella sujuvasti. Appiukko meni jänispassiin, itse kävin tutkimassa jäniksen makuupaikan huvikseni. Odotus palkittiin kolmen tunnin ajon jälkeen, kun jänis loikki appiukon eteen. Sattuipas hyvä tuuri, että saatiin kaato hyvään ajoon viimeisinä päivinä. Vieläpä urosjänis, niin säästyivätpähän naaraspuoliset poikimaan.






Eilen Elkku oli Ollin ja parin kaverin kanssa Lapinlahdella metsällä, jänis säästi henkensä pyörimällä niin tiheissä metsissä, ettei sinne ollut asiaa mennä ampumaan. Kuitenkin Elkulle taas kohtuullisen sujuva kolmen tunnin ajo, vaikka luntakin oli reilusti.

Tänään kävimme Leksan luona viimeistä mehtuupäivää juhlistamassa. Päivä alkoi sapuskoilla ja molemmat koirat laskettiin jäniksiä etsimään, tosin eri paikkoihin. Elkku lähti eilisestä huolimatta reippaana hakemaan ja löysi jäniksen reiluun puoleen tuntiin. Sitäpä se ajeli koko päivän. Toki ajoon tuli katkoja, lumen määrä haittasi koiran etenemistä ja välillä se ajoi ääneti jäätyään paljon jäniksestä jälkeen. Kuitenkin saimme kohtuu hyvin seurattua ajoa. Näimme jäniksen kahdesti mutta molemmilla kerroilla liian kaukana ammuttavaksi. Jäipähän sekin poikimaan uusia pupuja, jospa syksyllä jäniskanta olisi hieman parempi.























Tiistai 15.2.2017
Noniin, kokeissa ja metsällä on taas käyty. Olimme viikko sitten sunnuntaina Tuusniemellä ja Elkku ajoi tosi hyvin, ensimmäistä jänistä neljä tuntia ja toista kaksi tuntia. Elkussa oli paljon virtaa, ensimmäisen ajon jälkeen se läksi vielä täydellä höyryllä toisen jäniksen etsintään eikä sitä meinannut saada lähtemään kotiin ollenkaan. Keli oli hieman karkea mutta Elkun jalat kestivät hyvin, vaikka niitä päivän aikana tarkisteltiinkin kun siihen tarjoutui mahdollisuus. Illalla yksi varpaannurkka vähän punoitti, mutta se ei kuitenkaan vuotanut eikä vaivannut kauaa. Pieniä naarmuja nyt joskus vaan sattuu metsäreissuilla. Hunajavoidetta ja helosania kehiin, sitten mentiin taas.

Joutessamme restauroimme Ollin kanssa vanhan haravatutkan. Vaihdoimme kuluneen pantaosan uuteen itse ommeltuun ja uusimme kutistesukat patteri- ja antennikoteloiden ympärille. Pienen fiksailun jälkeen harava toimi paremmin kuin ennen, haukunilmaisinkin alkoi puhdistuksen jälkeen taas toimimaan. Ami juoksenteli tuolloin Tuusniemi-sunnuntaina harava kaulassa metsässä muutaman tunnin, ja kyllä tuolla tutkalla näyttää sellainen vähän lähihakuisempi koira löytyvän. Vaan en kyllä uskaltaisi laskea Elkkua haravan kanssa metsään, ei sitä saisi samana päivänä kiinni lainkaan, haravatutka on sen verran suurpiirteinen.






Käytiin kokeissakin 11. päivä Keiteleellä. Päivä oli oikeastaan vähän jännittävä, ensimmäisen ajon alku oli vähän kummallinen. Jänis varmaankin oli mennyt juuri makuilleen tai sitten lähti karkkona niinsanotusti. Kuulosti jo ensin että ajo alkoi, haukku oli kuitenkin harvaa ja sitten koira hiljeni melkein heti ja hukkasi jäljen. Tehtyään pari rengastusta se katkonaisesti ajaen jatkoi etenemistä puolen kilometrin päähän, haukku tiheni ja muuttui lopulta kunnon ajoksi. Toisessa erässä Elkku jäljitti ensin ilmeisesti kettua, se eteni yli kilometrin melko suoraan silloin tällöin posahtaen jäljelle. Sitten se jätti leikin kesken, eteni puolisen kilometriä äänetti, törmäsi jäniksen jälkikenttään jota alkoi selvittää. Pari herättelyhaukkua ja tästä pupu liikkeelle. Tapahtumista huolimatta ajot sujuivat hyvin ja tulos oli sen mukainen. Erityisesti lämmittää arvostelun maininta MI 4 ajon aikana, koska tiedän että Elkku on sen ansainnut monta kertaa.

Maanantai 30.1.2017
Elkun kanssa on metsästelty jänisjusseja viikonloppuisin entiseen malliin. Hyviä ajoja on tullut, tosin viime lauantaina ajot sotkeentuivat toisien koirien mukaantuloihin. Tässä kuvakooste yhden pyhän touhuista, jolloin ainoastaan ajatettiin jänistä:

Jänis lähti liikkeelle noin puolen tunnin hakemisen jälkeen. Elkku merkkasi jäljen muutamalla haukahduksella ja siitä ylösottoon meni vajaa kymmenen minuuttia, siis täyden vitosen ylösotto vaikka itse sanonkin :) Pari mutkaa tuli matkaan, nekin selvisivät tyylikkäästi rengastaen.


Jänis tekikin useampia sokkeloita matkan aikana ja Elkku sai selvitellä useamman hukan. Välillä kuitenkin mentiin myös sujuvaan tahtiin.


Elkku juoksi jäniksen perässä reilun kolmituntisen, haukkuaikaa kertyi tutkan mukaan 195 minuuttia. Toki koesääntöjen mukaan jos alle viisiminuuttiset katkot olisi laskettu mukaan ajoon olisi ajoaikaa luonnollisesti ollut enemmän, tutka kun tahtoo olla aika tarkka minuutin laskija. Jänis pysyi nätisti pienehköllä alueella ja koira toimi hyvin tehden rehellistä työtä. Tästä tyytyväisenä seuraavaan reissuun.

Sunnuntai 15.1.2017
Kummasti tämä aika kuluu postauksien välillä. Edellisen kirjoituksen jälkeen Elkku on päässyt metsälle entiseen malliin. Kävimme Lapinlahdella kaverin luona metsällä, Elkku ajeli melko hyvin mutta jänis ei tullut passipaikoillemme. Olin joululomalla kotipaikalla Rantasalmella ja juoksutin Elkkua yhden päivän niinsanotusti pimeästä pimeään, se oli metsässä noin puoli kahdeksasta viiteen. Seuraavana aamuna laskin koiran ulos tarpeilleen, eihän se nyt enää jaksa ja pakkastakin oli parikymmentä astetta, eikä se ennenkään ole karannut- kuuluisat viimeiset sanat, niinpä vain koira karkasi metsään ja tuli sitten kolmen aikaan iltapäivällä takaisin.
Toissa viikonloppuna olimme Leksan luona, siellä niin ikään Elkku ajoi nelisen tuntia mutta jänis kiersi hyvin passipaikkamme (taisi johtua höpöttelystämme).
Kokeissa olimme eilen, sieltä saaliina ihan hyvä tulos. Seuraavan kerran käymme kokeissa Keiteleellä 11.2. mikäli kelit sallivat ja siinä ovat tämän kauden kokeet meidän osalta pulkassa.

Maanantai 19.12.2016
Perjantaina Elkku oli karkuteillä. Kaaduin lähimetsässä koiria ulkoiluttaessa ja Elkku säntäsi pakoon. Vein kiireesti Amin sisälle ja lähdin Elkkua jäljittämään, lumen ansiosta sain seurattua sitä Neulamäen perukoille asti. Se oli kulkenut metsäpolkua pitkin ja jatkanut matkaansa Neulaniemen metsään, sitten jäljet hävisivät lenkkeilijöiden jälkien sekaan. Jonkin aikaa mietittyäni että mitä seuraavaksi, alkoi Elkun ajo kuulumaan melko läheltä. Onni on ajava koira, sillä haukun avulla ainakin nyt tiesin missä se menee! Eipä aikaakaan kun jänis pyrki lenkkipolulle ja sain Elkun napattua kiinni. Loppu hyvin kaikki hyvin.

Käytiin lauantaina rusakkojahdissa. Elkku oli meillä koirana ja lisäksi useampia passimiehiä ja -naisia. Itse odotin ennakkotietojen perusteella vähän suurempaa rusakkokantaa mutta saimme kuitenkin saaliiksi kaksi rusakkoa, vaikkemme olleet täyttä päivää jahdissa. Eihän Elkku niitä pitkään ehtinyt ajamaan ennenkuin sattuivat jonkun passimiehen eteen, mutta pääasia että saatiin rusakot pois pihalta tekemästä tuhojaan.




Keskiviikko 14.12.2016
Harjoitukset jatkuvat. Kävin pari viikkoa sitten Siilinjärvellä kaverin luona ajattamassa ja Elkku toimi hyvin, se löysi jäniksen nopeasti ja ajoi melkein koko päivän huolimatta siitä, että pupu pyöri jälleen pienellä alalla ja yritti siten sotkea koiraa. Tulihan sille hukkia, mutta ei kuitenkaan hyvin pitkiä. Maasto oli hyvin jänisrikas ja useampia jäniksiä oli liikenteessä, jos siellä koira ei toimi niin ei missään!




Viikonloput olemme viettäneet Rantasalmella niinikään metsästellen ja keskittyen nyt vain harrastamisen iloihin. Olli sai avattua viimein jäniskautensa kaadolla Elkun ajosta. Viime sunnuntaina minun piti lähteä Elkun kanssa "vähäksi aikaa" metsään, koska keli oli karkea. Se olikin helpommin sanottu kuin tehty, päivä venyi miltei kuusituntiseksi koska en saanut koiraa kiinni. Elkku ehti ajamaan nelisen tuntia, toki katkoja tuli mutta vain muutama yli viisiminuuttinen. Onneksi Elkku on karkeaa keliä hyvin kestävä, tapansa mukaan se rauhoitti vauhtiaan karkeimmilla hankipaikoilla ja selvisi näin reissustaan täysin ehjin nahoin, vaikka moni ei olisi laskenut koiraa irti ollenkaan tuohon keliin.










Lueskelin illasta aikani kuluksi vanhoja päiväkirjamerkintöjä Elkun pentuajoilta. On hienoa huomata miten koira onkaan kehittynyt. Ensimmäisen koiran hankinta oli minulle iso kynnys, sillä en todellakaan luottanut taitoihini sen kouluttamisen suhteen. Vaikka toisaalta, eihän ajavaa koiraa oikein voikaan kouluttaa metsästyksen suhteen, sille vain tarjotaan mahdollisuuksia päästä metsään. Huomasin teksteistä että Elkku herätteli aika paljon ihan pikkupentuna, tämä on onneksi vähentynyt huomattavasti koiran saadessa kokemusta. Samoin haku, joskus 2011 olin huolissani koiran lähihakuisuudesta, ajatella! Nykyään huolestun korkeintaan siitä että se lähtee liian kauas, hakulaajuus on välillä turhan suuri. Ja juu, Elkusta on tullut melko hyvä ylösottaja, vaikka aivan ensialkuun autoin sitä paljon. Kaiken kaikkiaan sitkeyttä ja tekemisen meininkiä on tullut paljon lisää. Elkusta on tosiaan tullut toimiva koira, joka tietää miksi metsään mennään.
Toinen juttu mitä mietin joskus vuonna 2012 oli se, vaikuttaako koiran metsästysintoon negatiivisesti jos sen opettaa pysymään pihalla vapaana ilman, että se saa karata metsään. Ei ole vaikuttanut millään lailla. Tästä hyvänä esimerkkinä, vietin SM-kisoja edeltävän ja niiden jälkeisen viikon Rantasalmella kotipaikalla, koirat olivat sisätiloissa. Joka ikinen aamu ja iltaisinkin laskin ne ovesta ulos tarpeilleen, tai saatoin laskea ne esimerkiksi lumen kolaamisen tai polttopuunhaun ajaksi ulos. Mitään aitoja meillä ei ole eikä niitä olisi tarvittukaan, kumpikin koira ymmärsi varsin hyvin ettei pihalta vaan lähdetä minnekään. Mutta kun laitoin kummalle tahansa koiralle tutkan kaulaan ja kävelin pihasta 100 metriä pois ne tiesivät suunnan ja homman nimen. Jännää, miten tottelevaisia ne ovat pihassa, tulevat hyvin viheltämällä luo, mutta metsästä ei varsinkaan Elkkua saa kirveelläkään pois.

Keskiviikko 23.11.2016
Paljon on ehtinyt tapahtua taas viimeisen kuukauden aikana, ei ole vaan ollut aikaa päivittää sivuja. Olemme enimmäkseen käyneet kokeissa ja metsästys on jäänyt vähemmälle. Osallistuimme 30.10. kerhonmestaruuskilpailuun, josta tulos jäi laihaksi. Ensimmäisessä erässä ajo sotkeentui maantielle ja toisessa jänis juoksi hurjan lailla melkein suoraan pari kilometriä, sitten se hävisi koiralta.
Laitoin hakemuksen SM-kilpailuun ja pääsimme mukaan tänä vuonna. Sanoin jo etukäteen ettei minulla ole sen kummempia tavoitteita, kunhan saan koiran ehjänä takaisin eikä se aivan mahdottomasti tolloile niin olen tyytyväinen. Kisaa edeltävällä viikolla satoi ensimmäiset lumet meidänkin treenimaastoihin, mutta onneksi ehdin käyttämään Elkkua lumikelillä metsässä muutaman kerran ennen kisoja. Sattui siinä mielessä hyvä tuuri, että olin Joroisissa työharjoittelussa mikä taas tarkoitti sitä, että asuin harjoittelun ajan Rantasalmella ja koirien treenaaminen oli helppoa. Ehdin käymään myös Leksan luona, siellä jäniksellä oli pienet piirit, varmaankin pelkäsi uutta lunta.









Sitten olikin kisojen vuoro. Kisapaikka oli Juukassa Nunnanlahdessa, yövyimme äitini miesystävän luona Nurmeksessa noin 60km päässä. Vaikka kisapaikan majoitus näyttikin hyvältä, ajattelin että parempi jos saamme olla muutenkin rankan viikonlopun yöpymiset tutuissa maisemissa. Lauantaina saimme hyvän maaston, siellä oli paljon merkkejä jäniksistä. Ensimmäinen erä meni Elkulla hyvin, se ajoi täyden 60 minuuttia. Toinen erä jäi tyhjäksi, koira koulusi alueella jossa oli edellisenä päivänä oltu jahdissa ja sattuipa sinne meidän kanssa samaan aikaan myös beaglemiehiä koirineen. Kolmannessa erässä Elkku kyllä löysi ajettavan mutta voi mikä reppana se olikaan, kitukasvuisen pieni ruskea rusakonpoika joka sitten siihen malliin piilotteli pienellä alueella juosten ehkä 200-300 metriä ja piiloutuen milloin minnekin, jopa kesämökkien alle. Eipä sen ajaminen oikein sujunut, Elkku kyllä innokkaasti yritti mutta pätkä ajoa siellä ja toinen täällä ei paljon minuutteja kerrytä. Ajoerän päätyttyä Elkku löysi matkoiltaan toisen jäniksen joka oli tätä isompi... Se aiheutti hieman päänvaivaa päivän pimetessä, jänis juoksutti Elkun lähelle rantaa ja jäätiköt olivat pahimmoillaan tänä viikonloppuna: Rannat kantoivat koiraa mutta keskellä järveä oli vain pieni riite, joka varmasti upottaisi jos koira sinne menisi. Onni onnettomuudessa kuitenkin, näin Elkun vilaukselta kesken ajon ja aloin huutamaan, viheltämään ja pyytämään koiraa luokse. Ihme ja kumma ajo loppui ja kohta koira seistä törötti nenäni edessä! Päivästä tuli pitkä, olimme viimeisiä metsästä tulijoita koepaikalla.

Sunnuntai-aamuna näki että koiraa väsytti, se ei ehtinyt lyhyiden yöunien aikana palautua edellisestä päivästä. Lisäksi maaston suhteen odotukset eivät olleet korkeat, sillä edellisen päivän koira oli hakenut siellä tyhjää koko päivän. Väsymyksestä huolimatta Elkku irtosi hyvin hakemaan ja sai kuin saikin jäniksen liikkeelle. Tuomari totesikin minulle sanoneensa lauantaina, että "jos Elmeri ei täältä löydä jänistä niin on varmasti tyhjä maasto!".
Ajo ei kuitenkaan kulkenut. Jänis oli varsinainen puskajussi, se kiersi samaa pikku aluetta kerta toisensa jälkeen. Välillä Elkku sai siitä uuden perslähdön, mutta jänis palasi aina vain samoille jäljille. Punnitsin jonkin aikaa että mitä tekisin, toisaalta jänis oli liikkeellä mutta jos se pyörisi kaksi tuntia samassa alueessa ei ajosta tulisi yhtään mitään loppujen lopuksi. Elkku tahtoo vain mennä entistä hiljaisemmaksi jos jänis toistaa paljon samaa jälkeä. Toisaalta taas luotin koiran kylmähakuun, se on ollut todella varma löytämään. Niinpä otin erän lyhyenä. Kun menimme tuomarin kanssa hakemaan koiraa saimme todeta sen mitä jo tutkasta katselikin, tuoretta jäniksen jälkeä oli pienellä alalla todella paljon.
Vaan onni ei ollut myöten enää seuraavissa hakuerissä, Elkku haki neljä tuntia tyhjää. Väsymyksestä ja jäljettömästä maastosta huolimatta se sitkeästi yritti ja haku oli vieläkin tuomarin mukaan osittain liian laajaa. Mutta kun ei niin ei, nokka ei osunut jälkiin matkalla. Jos olen jostain tyytyväinen niin siitä että koira osoitti taas mielestäni hyvää metsästysintoa, kuulin että osalta koirista paukut loppuivat tyhjänhaun aikana kisoissa, mutta ei ainakaan meiltä. Mikä taas ärsyttää oli se, että Elkku pöläytti kisan aikana hirveä, mitä se ei ole tehnyt viimeiseen neljään vuoteen. Vaikka se lopettikin omatoimisesti hirven ajamisen, niin minkä ihmeen tähden sen piti keksiä tuokin konnuus juuri tällaisessa paikassa? No, mistäpä näitä koirien aivoituksia aina tietää.

Kisojen pettymyksiä huuhdottiin alas viime lauantaina, lähdimme pitkästä aikaa ihan vaan jänisjahtiin. Itseäni alkoi jo ärsyttää ajokokeissa käynti, joka viikonloppu on tuhraantunut siihen, ja se olennaisin on unohtunut. Tavoitteena oli saada koiralle jänis nurin ja sen appiukko sai täytettyä :)



Olen ollut viime aikoina toiveikas tulevaisuuden suhteen. Elkulle on tullut pari alustavaa kyselyä astutustoimiin, ja yksi varteenotettava daamiehdokas, josta voisin ottaa itselleni pennun. Ami alkaa olla tiensä päässä, se elänee vielä muutaman vuoden hyvällä tuurilla mutta metsästämiseen siitä ei juurikaan ole. Ajatus uudesta pennusta on kytenyt tämän syksyn, ja ehdottomasti haluaisin sen Elmerin alta jos vaan mahdollista. Onhan Elkussa omat puutteensa, sitä en kiellä, mutta myös paljon hyvää mitä mielestäni kannattaa jatkaa. Toivon todella että keväällä onnistaisi näiden asioiden suhteen, vaikka toki matkassa on vielä monta mutkaa kuljettavana.
Nyt aion joka tapauksessa keskittyä (ainakin vielä ensi viikonloppuna) Elkun kanssa olennaiseen eli pitkäkorvien jahtaamiseen!

Lauantai 22.10.2016

Pupu kulki lokakuussa mallikkaasti ampumaradan sokkeloissa


Meillä ei mitään poseerauskuvia ehdi metsässä ottamaan, vaan meno on päällä

Kuukauden aikana on tapahtunut muutamia asioita. Elkun kanssa käytiin metsällä ja nyt se oli pari viimeistä viikkoa kokonaan lomalla. Hakemiseen palasi normaali vire, mikä oli hieman kadoksissa Siilinjärven kokeissa. Tänään olimme kokeissa Kaavilla ja Elkulla meni kohtalaisesti, ensimmäiseen erään se sai kerättyä hyvin minuutteja vaikka ajo oli hieman katkonaista, johtuen siitä että jänis käytti paljon samaa jälkeä. Sitten toisen erän jänis juoksi tielle, teki perän, välissä meni muutama auto ja jälki hävisi koiralta. Tuloksena tänään hätäinen ykkönen, mutta kuitenkin se oli kokeen paras tulos ja olen melko tyytyväinen. Elkku sai hyvät ominaisuuspisteet ja tuntui toimivan metsässä normaaliin malliin.





Sunnuntai 25.09.2016
Kävimme Elkun kanssa Siilinjärvellä kokeissa. Nyt ei homma oikein luonnistunut. Ensinnäkään Elkku ei ollut oikein oma itsensä, sen hakutyöstä puuttui normaali järjestelmällisyys ja potku. Hakeminen oli enemmän haahuilua sateen pyyhkimillä yöjäljillä eikä siinä ollut "punaista lankaa". Siitäkin huolimatta ettei Elkku ollut oma itsensä ja pyöri tavallista lähempänä, ei tuomariryhmä oikein arvostanut sen itsenäistä työskentelyä metsässä. Haha, mitä olisikaan seurannut jos se olisi ollut tavallisessa iskussaan? Kaksi hakuerää ehti mennä ja viitisen minuuttia hakuajan loppumisen jälkeen Elkku lopultakin sai jäniksen liikkeelle. Oli kuitenkin liian myöhäistä ja ei siinä muu auttanut kuin yrittää kytkeä koira. Seuraavan parituntisen kuljin ajavan koiran kannoilla yrittäen saada sitä pois töistään, mikä oli sanomattakin selvästi vaikea tehtävä. Varsinkin kun maasto oli helvetinmoista tureikkoa jossa oli vaikeaa liikkua. Tottelevaisuuden arvostelu oli sitten sen mukaista... Saatiin tähänastinen pohjanoteeraus koepisteiden suhteen. Noh, johan koiralla olikin mukava "putki" koetuloksista, nollia tulee paremmillekin koirille ja tästä on suunta vain ylöspäin. Pidämme koetaukoa nyt useamman viikon, täytyy tutkia mistä tuo eilinen hakemisen vaisuus johtui vai oliko koiralla vain satunnainen huono päivä.

Sunnuntai 18.09.2016
Elmerillä oli kisaviikonloppu. Kävimme eilen Keiteleellä ajokokeissa tuloksena VOI 2. Ensimmäisessä erässä nopea ylösotto muutamilla herättelyhaukuilla, eteen sattui tiekiitäjä-jänis joka puikkasi aina vaan pienen lenkin metsässä ja palasi samalle tieosuudelle kerta toisensa jälkeen. Elkku kuitenkin selvitti tiet hyvin ja ajoikin tiellä. Iltapäivällä kuivuva keli haittasi Elkkua ja toinen ajo ei ollut enää niin sujuva, ylösottoa odoteltiin kolmannen erän viime minuuteille asti.
Tänään olimme Rantasalmella kokeessa niinikään ja jälleen koiralta nähtiin ensimmäisessä erässä hienoa tietyöskentelyä, se työnteli erän aikana yhteensä noin kilometrin verran teitä pitkin jäniksen perässä. Toinen hakuerä jäi taas tyhjäksi mutta kolmannessa saatiin nopea ylösotto. Ajo kuitenkin loppui lyhyeen isommalle, liikennöidylle tielle. Tuloksena tästäkin kokeesta VOI 2. Harmittaa hieman tuo keli, luulen että paremmat tulokset olisi saatu jos keli olisi ollut märempi. Kuitenkin hyvä näinkin ettei ihan nollille jääty.


Maanantai 12.09.2016
Hieman on taas kirjoittaminen jäänyt kaiken kiireen myötä. Tärkein tapahtuma tässä välissä on metsästyskauden alku. Elkku otti varaslähdön kauteen 19.8. kaveriemme pihasta, se oli irti pihalla ja makoili auringossa muina Kelkkuina. Kun käväisin vartin verran muualla niin ettei koira ollut silmän alla, niin Elkku huomasi tilaisuuden tulleen ja lähti lorvailemaan metsään. Etsimme koiraa kolme tuntia lähimailta, kunnes kuulimme sen ajoa ja saimme sen vihdoin pyydystettyä.
Ensimmäiset pari metsäreissua olivat lyhyitä ja niistä ei juuri mainittavaa tullut. Kuitenkin melko nopeasti Elkku pääsi taas kiinni homman juoneen ja ajaa poristeli elokuun viimeisellä viikolla parituntisen ajon. Nyt syyskuussa ajot ovat sujuneet vaihtelevasti, noin 1-2 tuntisia putkiajoja on tullut maksimissaan, lisäksi myös lyhyempää pätkää. Ylösotot ovat sujuneet syksyiseen malliin, aamulla jänis löytyy nopsasti ja iltapäivällä kuivuva keli hieman vaikeuttaa löytämistä. Siitä huolimatta minulla on hyvä fiilis koirasta tässä vaiheessa kautta, suoritukset ovat olleet hieman tasaisempia mitä aiempina syksyinä. Ilmoittelin koiran pariin kokeeseen, saa nähdä tuleeko tuloksia.
Myös meillä jahtuukausi avattiin 4.9. ampumalla Elkulle pari jänistä. Pienet jänikset käyttivät mielellään tietä ja olivat siten helpohkoja saaliita. Ammuin itse yhden, hieman liian läheltä tosin ja isoilla hauleilla... Leksa ampui myös yhden jäniksen Elkun ajoon ja oli siitä hyvin tyytyväinen.













Maanantai 22.08.2016

Heinäkuun loppu ja elokuun alku lomailtiin entiseen malliin. Kävimme mm. kaupunkikävelyllä, mustikkametsässä ja loikoilimme auringossa. Elokuun alussa koirista alkoi huomaamaan miten ne vaistoavat syksyn lähestymisen. Lenkillä ne tuntuivat virittäytyvän metsästystunnelmaan ja villiintyivät hajuista sekä kaikesta mikä liikahtaa näkökentässä. Ne tuntuivat takertuvan entistä tiukemmin jäniksen hajuihin ja innostuivat suunnattomasti löytäessään jäniksen papanoita nurmelta.







Metsästyskauteen aloimme valmistautumaan elokuun kolmannella viikolla. Koirat kävivät hierojalla, Laura Sutisella joka on erityisesti urheilukoirien hierontaan suuntautunut. Elkulla ei hyvin pahoja jumeja ollut, oikea lapa oli jonkin verran jumissa mutta sekin aukesi käsittelyssä. Ami oli odotettavasti hieman enemmän jumissa. Koira tykkäsivät paljon hieronnasta ja ainakin Amille siitä oli selvästi hyötyä, se liikkuu nyt paljon paremmin. Seuraava hierontakerta ajoittunee loka-marraskuulle.
Nenäpunkkihäädön aloitin vasta 18.8., vaikka mielessä oli että se pitäisi tehdä aikaisemmin tänä vuonna. Sopivaa aikaa vaan ei oikein löytynyt koulun lomassa, kun häätö vaatii myös samanaikaisen kämpän siivoamisen. Viime torstaina kuitenkin sain homman viimein tehtyä, siivosin asuntomme perusteellisesti, pesin koirien lakanat ja muut tarvikkeet sekä pistin nenäpunkkipiikit koirille niskaan. Teimme samat operaatiot myös anoppilassa karhukoiralle, beaglen pentu sai vielä tablettilääkkeen ollessaan turhan nuori piikitettäväksi. Ulkotarhat, vesi-ja ruokakupit sekä kopit pestiin ja aluset vaihdettiin. Tulipahan samalla tehtyä perusteellinen tarhan siivous.


"Mitä ihmettä tää äiteen siivousvimma taas on?"




Teimme myös varustehankintoja. Trackerin pannat olivat jo vanhahkoja ja ohjelma on kallis pidemmän päälle. Olemme Ollin kanssa puhuneet jo pidemmän aikaa pantojen vaihdosta Ultrapointiin. Ultrapointin lisenssi maksaa noin kolme kymppiä vuodessa, vs. Trackerilla 69e. Nyt vaihto saatiin lopultakin toteutetuksi ja koekäyttökin on suoritettu. Ainoa miinus tähän asti Trackeriin nähden on ettei koko päivän jälkitietoja saa samanaikaisesti näkyviin ruudulle, vaan ne täytyy erikseen kaivaa jälkipeleistä. Tykkäsin Trackerissa siitä, että koiran samana päivänä juoksema jälki näkyy kokonaisuudessaan puhelimen näytöllä, sillä sen avulla voi hyvin arvioida mistä jänis on useimmiten juossut, ja milloin ollaan ns. puhtaalla jäljellä. UP taas pyyhkii jälkeä pois vähän kerrassaan alkaen vanhimmasta päästä. Mutta UP:ssä on mielestäni monipuolisemmin ominaisuuksia paikannuksen ja käyttäjän lisäämisen suhteen, mm. lämpötila-anturi pannassa oli jotain mitä en ollut osannut edes ajatella, mutta on näin alkusyksyn päivinä se on hyvin kätevä. Lisäksi kartat ovat mielestäni terävemmät kuin Trackerissa, ja oman paikan paikannus ei samalla lailla "hypi" paikasta toiseen. Trackerilla oman paikan tieto saattoi yhtäkkiä siirtyä vaikka 100 metriä, vaikka olisin pysynyt koko ajan samassa pisteessä maastossa.






"Mikä juttu tämä nyt oli, panta otettiin mutta kukaan ei oo lähdössä?"

Lauantai 23.07.2016

Kesäloma alkaa kääntyä voiton puolelle ja kauan odotettu mehtuukausi käynnistyy vajaan kuukauden kuluttua. Koirien tulisi olla elokuun 20. päivä hyvässä kunnossa niin fyysisesti kuin henkisestikin, jotta ajotreenit päästään heti käynnistämään tosissaan. Kesän ajan olemme lenkkeilleet ahkerasti kävellen sekä pyörällä, lisäksi koiria on uitettu aina kuin mahdollista. Olemme käyneet treenaamassa rallytokoa mielen virkistykseksi sekä pari verijälkeä on tullut vedettyä koirille lähimetsään. Elkun rallytokoilua häiritsee pieni keskittymisvaikeus, koira joka elää hajujen maailmassa voisi viettää koko treenin ajan vain haistellen maata. Miksi tehdä jotain tyhmiä temppuja kun haluaisi vaan haistella?

Kävimme myös näyttelyssä pyörähtämässä ja olin positiivisesti yllättynyt tuloksista. Elkun erinomaisten putki jatkui, se sai ERI:n ja myös Ami pärjäsi VSP:n arvoisesti.

















Tänä vuonna täytyy olla viisaampi ja nenäpunkkien häätö aloittaa hyvissä ajoin ennen kauden alkua. Viime syksynä ensimmäinen pari viikkoa meni odotellessa kuurin tehoamista. Olen miettinyt mitä valmistetta kannattaisi käyttää ja kokeillako jotakin uutta. Nenäpunkki on varsinainen maanvaiva metsästyskoiralla. Se hävittää hajuaistista juuri sen terävimmän kärjen mitä koira tarvitsee vaikeissa tilanteissa metästysreissuilla. Siitä on myös vaikea päästä eroon ja se uusiutuu helposti. Nenäpunkkia ei juurikaan paljain silmin pysty näkemään ja se on monella koiralla oireettomana, siksi useimmat eivät usko koko vitsaukseen ennen kuin se sattuu omalle koiralle. Meilläkin koirien nenäpunkkivaiva näkyy juuri haistamisen vaikeutena, siinä ettei ajo kulje ja hukka tulee ensimmäiseen tiehen tai muuhun hankalampaan kohtaan. Lääkekuurien jälkeen samat ongelmakohdat ajossa yleensä hoituvat hyvin. Pärskiminen, nenän hinkkaaminen ja "ryystäminen" ovat satunnaisia oireita joista nenäpunkkitartunnan myös saattaa tunnistaa.


(kuva: http://publichealth.lacounty.gov/vet/NasalMitesCanine.htm)
Perinteisesti olen antanut koirille pistoksena ivermektiiniä ihon alle kaksi kertaa ennen kauden alkua, kahden viikon väliajalla (ns."sikapiikki"). Tämän varmaan teen nytkin heti ensimmäiseksi, sillä pistos on osoittautunut tehokkaaksi ja koirat sietävät sen hyvin. Samalla olemme Ollin kanssa puhdistaneet anoppilan tarhat ja kopit perusteellisesti kalkitsemalla maapohjan ja desinfioimalla kaiken muun. Kuitenkin kaupunkialueella nenäpunkkiongelma on niin suuri, että koiran pitäminen puhtaana tartunnoista vaatii käytännössä jatkuvan lääkityksen. Syksyn lämpimillä, kosteilla keleillä nenäpunkki voi tarttua myös ympäristöstä mikäli paikalla kulkee paljon koiria, varsinkin tämmöiseen otukseen joka nuohoaa nenällään jokaisen puskan ja heinänkorren. Ivermektiini on todella halpa, mutta pitkään käytettynä se saattaa kertyä elimistöön, näin ollen hoito jää noihin kahteen pistokseen. Vaikutusaika on pari viikkoa, siispä siitä ei ole apua uusien tartuntojen ennaltaehkäisyyn.

Parin vuoden ajan olen käyttänyt nenäpunkin ennaltaehkäisyyn jahtikaudella Strongholdia, jonka vaikuttava aine on selamektiini. Sen vaikutusaika on kolmisen viikkoa ja yhdelle ampullille paikallisvaleluliuosta jää hintaa pari kymppiä. Selamektiini on ollut markkinoilla jo kauan ja siitä on paljon käyttäjäkokemuksia. Se on rekisteröity erilaisten kirppu-, sydänmato- ja täitartuntojen hoitoon, ja nenäpunkkien torjunta on niinsanottua offlabel-käyttöä, kuten monen muunkin valmisteen kohdalla. Selamektiini toimii GABA-välittäjäaineen agonistina. GABA on sekä hyönteisten että nisäkkäiden aivoissa toimiva välittäjäaine, joka hillitsee hermosolujen sähköistä toimintaa säätelemällä solukalvon kalium- ja kloridikanavia. Selamektiini siis toimii GABA:n tavoin ja kiinnittyy hermosolujen ionikanaviin lisäten kaliumin ja kloridin virtausta soluun. Tämä aiheuttaa hyönteisessä hermosignaalien hidastumisen, mikä aikaansaa sen lamaantumisen ja lopulta kuoleman. Nisäkkäillä veri- aivoeste estää selamektiinin pääsyn keskushermostoon, jolloin sillä ei ole vaikutusta koiran hermostoon. Poikkeuksena tästä ovat koirat, joilla esiintyy mutaationa puutteellinen veri-aivoeste. Mutaatio on yleinen colliesukuisilla koirilla, mutta sitä voi esiintyä myös muilla roduilla, joten ensimmäinen käyttökerta valmisteelle on aina hieman riskialtis jokaisen koiran kohdalla.
Stronghold on toistaiseksi toiminut kun vahvuus on ollut riittävän suuri. Kuitenkin pidän liuosten tehoa hieman kyseenalaisena, sillä sen tulisi olla tarpeeksi vahvaa tehon saavuttamiseksi. Osa nesteestä jää nahkan pinnalle, osa menee koiran karvoihin eikä siitä näin ollen ole hyötyä. Jos koiralle laittaa ns. minimiannoksen on se mielestäni yhtä tyhjän kanssa. Selamektiini on tutkimusten mukaan hyvin siedetty myös kaksinkertaisilla annoksilla. Muistan lukeneeni erään beagleilla tehdyn tutkimuksen, jossa vasta kymmenkertainen selamektiiniannos alkoi aiheuttaa koirissa oireita. Tähän hätään en sitä enää löytänyt kuitenkaan.
Liian pieniä annoksia käytettäessä on lisäksi riski, että punkit jäävät eloon ja kehittävät vastustuskyvyn aineelle. Loislääkkeitä tulisi muutenkin vaihdella säännöllisesti juurikin resistenssin takia. Stronghold tulee myöskin kalliiksi, kolmen viikon välein on laitettava neljän koiran loislääkitykseen 80 euroa.

Yksi vaihtoehto selamektiinille ovat milbemysiinioksiimitabletit (Milbemax), mutta niiden vaikutusaika jää hyvin lyhyeksi, noin vuorokauteen. Käytännössä siis tartuntojen ehkäisemiseksi koiran tulisi viikoittain ottaa tabletti läpi metsästyskauden. Tämäkin käy pitkässä juoksussa hieman kalliiksi, neljälle koiralle vajaa satanen kuukaudessa, enkä tiedä voiko tabletteja käyttää yhtäjaksoisesti montaa viikkoa.
Minua houkuttaisi ottaa käyttöön fluralareenivalmiste Bravecto. Se on punkkivalmiste jonka vaikutuksesta nenäpunkkiin ei ole tutkimuksia, mutta joitakin positiivisia käyttäjäkokemuksia löytyy. Fluralareeni on aivojen välittäjäaine GABA:n vastavaikuttaja, se sitoutuu GABA-kytkentäisiin ionikanaviin estäen näiden avautumisen GABA:n vaikutuksesta. Hermosolun toiminta sekoittuu ja loinen kuolee. Fluralareeni sitoutuu vähissä määrin myös nisäkkäiden hermosolujen kanaviin, mutta tällä ei liene kliinistä merkitystä. Tutkimuksissa flaralareeni on ollut hyvin siedetty viisinkertaisella annoksella suosituksiin nähden (http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC3975339/). Sen puoliintumisaika elimistössä on noin 15 vuorokautta ja se kertyy erityisesti maksaan, munuaisiin sekä rasvakudokseen. Fluralareeni sitoutuu tiukasti plasman protetiineihin mikö selittää sen pitkän vaikutusajan, noin 12 viikkoa. Käyttäjäkokemusta on toistaiseksi vähän. Sen vuoksi en mielelläni lähtisi kokeilemaan tätä nenäpunkin häätöön, sillä kausi menee osittain piloille mikäli valmiste ei toimikaan. Hintaa jäisi neljän koiran aineille noin 40 euroa kuukaudessa mikä on kaikista halvin vaihtoehto heti sikapiikin jälkeen. Siinäpä pohdittavaa että mitä ottaisi, ja ehkä kyselen asiaa vielä eläinlääkäriltä.

Sunnuntai 26.06.2016

Elkun juhannusviikonloppua kuvina. Elkun juhannus kului maalla kaverien luona uimisessa, lenkkeilemisessä, pyörälenkeillä ja muuten vaan pihalla haaveillessa. Törmäsimme myös jänisjussiin pyörälenkillä, sen seurauksena Elkku karkasi ja kokeili pitkästä aikaa jäniksen perässä juoksemista. Saimme koiran kuitenkin suhteellisen nopeasti kiinni.













Sunnuntai 13.06.2016

Tällä kirjoitusvälillä ollaan uiskenneltu, lenkkeilty, kyläilty koirakaverien luona, käyty mätsäröimässä, metsästysseuran talkoissa ja sen sellaista.
Tänään tulikin tehtyä pitkä reissu. Minut valittiin Kennelliiton järjestämään koirien käyttäytymisen jalostustarkastajien koulutukseen Nurmijärvelle. Pääsin mukaan toimitsijapuolelle, eli periaatteessa voisin järjestää käyttäytymisen jalostustarkastuksen jos saan toimitsijan pätevyyden. Elkku valittiin mukaan harjoituskappaleeksi koulutettaville toimitsijoille ja tuomareille. Samalla saisin koirani käytöksestä myös ammattikouluttajien sekä monen harjoittelijan näkemyksen sen luonteeseen liittyen.
Jalostustarkastuksessa koiraa "altistetaan" erilaisille stressitekijöille, kuten oudoille ihmisille, ihmisjoukolle, erilaisille äänille sekä kummallisille alustoille. Koiran käyttäytymistä arvioidaan testin aikana ja siitä etsitään pelokkaita tai aggressiivisia piirteitä. Testi auttaa arvioimaan koiran luonnetta ja käytöstä eri tilanteissa ja sen kautta sitä, onko luonne riittävän hyvä jalostuskoiralle. Ns. ihannearvot jalkostuskoirille määrittää kunkin rodun rotujärjestö. Käyttäytymisen jalostustarkastus on vielä niin uusi testimuoto, ettei ihanneprofiileja ole monellakaan rodulla, eikä varmasti lähiaikoina dreeverilläkään. Toivotaan kuitenkin että ihmiset testauttaisivat myös dreevereitä edes mielenkiinnon vuoksi. Ainakin minusta kokemus oli jännittävä ja tuomareiden palaute antoi hyvää näkemystä koiran luonteesta. Palautteen minulle antoi Tuire Kaimio, joka toimi myös yhtenä tuomarien kouluttajana.

Lähdimme Elkun kanssa matkaan Rantasalmelta noin neljän maissa aamulla. Vaikka pari taukoa pidettiinkin matkan aikana olimme silti hyvissä ajoin perillä tuntia ennen koulutuksen alkamista. Ehdin käyttämään Elkkua hiukan kävelyllä, ja sen jälkeen sillä alkoikin pitkä rupeama autossa odottamiseen sillä välin kun itse kuuntelin luentoa ja opiskelin koulutuksen järjestämistä. Meillä oli päivän aikana 10 harjoitusarvosteltavaa koiraa ja Elkku oli näistä viimeinen. Seuraavassa lyhyt, tiivistetty selonteko testin kulusta ja siitä miten meni noin niinkuin omasta sekä tuomarien mielestä:

1. Vieraan ihmisen kohtaaminen. Vieras istuu tuolilla, koira menee tervehtimään vierasta. Vieras taluttaa koiraa kierroksen kentän ympäri ja sitten kokeilee koiran kuonoa, korvia, tassuja, selkää ja häntää. Ohjaaja ei huomioi koiraa lainkaan.
-Elkkua kiinnostivat hajut todella paljon, niinkuin yleensäkin dreeveri tahtoo mennä nokka maassa joka paikkaan. Se kävi tervehtimässä vieraan, käveli lenkin nuuskutellen ja antoi koskettaa itseään kaikkialle. Muutoin se suhtautui vieraaseen vähän välinpitämättömästi, mutta ei ajokoiran ehkä kuulukaan olla kamalan kiinnostunut ihmisistä. Kuinka se muuten lähtisi yksin metsäänkään?
2. Jahtaaminen. Pallo heitetään koiran eteen ja koiran pitäisi mennä sitä tutkimaan, sitten leikkiä sillä omistajan kanssa tai itse.
-Elkku huomasi pallon ja meni rennosti ja kiinnostuneena tutkimaan sitä. Menin leikittämään koiraa pallolla, jahtuuleikki oli mukava.
3. Aktiivisuus/passiivisuus. Ohjaaja seisoo paikallaan 3 minuuttia koiraa huomioimatta, koira pitkässä narussa.
-Elkku sai merkinnän "Aktiivinen". Se nuuskutteli aivan jatkuvasti ja varmasti käänsi jokaisen neliösentin lattiaa mihin pääsi käsiksi. Samalla se kuitenkin katseli ympärilleen kulmiensa alta ja jos jostain kuului pieni ääni, se kääntyi heti katsomaan sitä. Se keräsi siis ympäristöstään paljon tietoa sekä haistellen, kuunnellen että katsellen.
4. Vieras koira. Samaa sukupuolta ja suunnilleen samaa kokoa testattavan kanssa oleva koira kävelee ohi noin viiden metrin päästä. Vieras koira ei saa huomioida eikä uhkailla testattavaa koiraa.
-Elkku kiljaisi innosta, heilutti häntää ja olisi halunnut mennä tutustumaan. Käytös oli täysin ystävällistä innokkuutta ja normaalia kiinnostusta lajikumppaniin, siitäkään ei siis ollut mitään huonoa sanottavaa.
5. Oudot alustat. Koira talutetaan pitkässä narussa ensin ritilälle, sitten pleksille. Sen tulisi vapaaehtoisesti (houkuttelematta) mennä alustoille.
-Ei ongelmia, Elkku meni arastelematta alustojen päälle nuuskimaan. Liekö edes älynnyt mihin käveli.
6. Ihmisjoukko. Koiraa talutetaan lyhyessä hihnassa testialueen poikki edestakaisin. Vastaan tulee kaksi ihmisryhmää, kolme henkilöä koiran molemmin puolin, ryhmät noin viiden metrin etäisyydellä toisistaan. Ryhmät ohittavat koiran ensin kahdesti kävellen, sitten kahdesti juosten ja viimeiseksi kaksi kertaa kävellen oudot vaatteet päällä (kahdella henkilöllä viitta, kahdella sateenvarjot) avaten sateenvarjot koiran edessä.
-Kävelevissä ihmisissä ei ollut ongelmia, Elkku ohitti ne välinpitämättömästi. Juoksevat ihmiset saivat varastettua sen huomion, se katseli niitä mutta jatkoi sitten omaa matkaansa. Ihmiset oudoissa vaatteissa olivat jännittävimpiä, Elkku hieman varautui mutta veti kuitenkin hihnaa tiukalle KOHTI omituisia kavereita, se olisi käynyt tutkimassa mikä on homman nimi.
Seuraavaksi ihmiset heittävät pois viitat ja sateenvarjot ja kerääntyvät koiran ympärille rinkiin kuuden metrin päähän koirasta, rintamasuunta koiraa päin. Ensin he seisovat paikallaan koiraa tuijottamatta 15 sekuntia, sitten tuijottivat 15 s. ajan koiraa suoraan. Jos koira ei reagoi, siirtyvät ihmiset lähemmäs neljän metrin päähän ja kiertävät kävellen ringin koiran ympäri oikealle.
-Tässäpä ei ollut ongelmia myöskään, itseäni vähän jännitti tuo tuijotuskohtaus, pari muuta koiraa joutui keskeyttämään tähän koska ne kokivat itsensä uhatuiksi ja alkoivat murista. Elkku ei kuitenkaan reagoinut katseisiin mitenkään. Se tuijotti hetken takaisin ja kääntyi sitten nuuskimaan lattiaa. Kun ihmiset tulivat neljän metrin päähän meni Elkku häntää heiluttaen myös lähemmäs, että "terve vaan teillekin!".
7. Oudot äänet (vappupilli, porakone - kattilankannen pauke vasaran varrella ja metallipäällä). Sermien takana avustajat tekevät äänet, koiran kanssa kävellään ohi pari kierrosta.
-Tässä kävi sama juttu kuin outojen ihmisten kanssa. Elkku vähän varautui äänistä alkuun mutta olisi mennyt sermin taakse katsomaan että mistä ääni syntyy. Kun se ei sinne päässyt, se jatkoi matkaansa äänistä välittämättä ja rentoutui nopeasti. Tuomarin mielipide oli ettö koiran käytös oli ehkä ennemminkin tervettä epäilyä uutta kohtaan kuin mitään ääniarkuutta. Itsenäisesti töitä tekevän metsästyskoiran kannattaa olla valpas ja hieman varovainenkin, ettei se vahingoita tai tapata itseään. Elkku oli hyvä esimerkki koirasta, joka on kiinnostuneempi ympäristöstään ja hajuista kuin omistajastaan tai muista ihmisistä, tästä tuomariharjoittelijat olivat tyytyväisiä. Koirani luonne on "sellainen mitä voisi odottaa ajavalta koiralta". Kokonaisuutena reissu ja testi olivat mukavat, ei ehkä olisi tarvinnut kamalasti jännittää etukäteen... Ennen juhannusta saan tiedon että menikö kurssi minun osaltani niinsanotusti läpi.

Torstai 5.5.2016









Käytiin Elkun kanssa mätsärissä ja koira käyttäytyi niinkuin dreeverin kuuluukin: Rauhallisen varmasti. Tuomarikin hämmästeli miten rennosti koira ottaa mätsäröinnin. "Se varmasti erottaa milloin ollaan töissä ja milloin muualla", hän totesi, ja olen samaa mieltä.
Kotiintuomisina mätsäristä punaisten 1. ja BIS 5, sekä hyvää mieltä :)

Sunnuntai 01.05.2016
Kaikenlaista pientä treenailua. Alkukevät käytiin viikoittain rallytokon kurssilla, nyt sitten kalenterissa on mätsäreitä, rallyn omatoimiryhmää jonne myös Ami osallistunee silloin tällöin, tarkoituksena on myös käydä häiriköimässä kaverien agilityryhmässä satunnaisesti. Ilmoitin höyrypäissäni molemmat koirat KR-näyttelyyn 2.7. , kun tapahtuma kerrankin on niinkin lähellä kuin entisessä kotipitäjässä. Eivät nämä mitään meriittejä sieltä voi enää saavuttaa, mutta onpahan tuettu tapahtumaa ja toivottavasti myös paikallisia kennelharrastajia.
Tänään käytiin mätsäröimässä Elkun kanssa, sijoituksena punainen ja ei muuta. Elkku käyttäytyi aika hyvin, olimme paikalla neljä tuntia ja siitä ehkä noin 20 minuuttia kului huutamiseen ja vinkumiseen. Elkku rähähti kerran yhdelle liian lähelle tulevalle koiralle, mutta muutoin ei välittänyt kenestäkään ja kehässä käyttäytyi oikein rauhallisesti. Istuksimme rauhassa aurinkoisella nurmella ja katselimme maailman menoa. Olen tyytyväinen että meillä meni niinkin hyvin ja Elkku sekä minä olimme rauhallisin mielin miltei kaikissa tilanteissa.
Elkku täytti viikolla viisi vuotta. Jospa toinen mokoma olisi vielä edessä!

Maanantai 11.04.2016
Huonoja uutisia Elkun naisrintamalta, 5.2. astutuksesta ei tullut pentuja. Harmi juttu mutta ei voi mitään, toivottavasti tuolle vielä joku hyvä narttu tulisi.

Keskiviikko 02.03.2016
Nytpä on taas yksi metsästyskausi taputeltu. Viimeinen reissu otettiin sunnuntaina poikien kasvattajan luona. Elkulle lyhyt haku ja pitkä ajo, noin kolme tuntia sujuvasti, olimme passissa ja näimme jäniksen neljästi, se oli kuitenkin aina liian kaukana ammuttavaksi. Myös Ami oli metsässä rusakon perässä, kuitenkin passimies oli auttamatta myöhässä paikalla eikä rusakkokaan jäänyt saaliiksi. Kuitenkin meillä oli mukava päivä, eikä poikien takia tarvinnut ainakaan hävetä, molemmat kun toimivat ihan mukavasti. Nyt siis on edessä puoli vuotta kesälomaa. Ajattelin aloittaa tänä vuonna Elkun kanssa juoksulenkit heti kauden päätyttyä, jotta se saisi edes hieman purettua virtaansa jonnekin.

Maanantai 22.02.2016
Kauden viimeiseen kokeeseen startattiin lauantaina. Keli oli tuulinen ja lumisateinen vaan eipä se haitannut, ensimmäinen jänis löytyi sukkelasti eikä viime kokeissa tavattua herättelyä onneksi tullut lainkaan. Ajo sujui melko hyvin, tosin tiellä koiralle tuli pieniä ongelmia jäniksen juostua autonrenkaan tekemää uraa pitkin. Hukka kuitenkin selvisi vaikka näyttikin että Elkussa on liikaa virtaa, se juoksi tielle päästyään tuhatta ja sataa eikä meinannut malttaa keskittyä selvittelyyn.
Toinen jänis etsitytti itseään kauemmin, eräs mukaan tarttunut paikallinen metsämies kertoikin että ilves on verottanut jäniskantaa alueella. Kun jälki lopulta löytyi niin ylösotto oli kuitenkin nopea ja jälleen ilman herättelyä. Tämä sattuikin olemaan varsinainen kenneljänis, se pyöri pienellä alueella ja koira pysyi hyvin jäniksen tuntumassa. Elkku sai hyvää kuntotreeniä, lunta oli ehken 40cm ja jänis juoksi koko kahden tunnin ajan mäenrinteessä ylös, alas... Kerrankin oli tuuria ja tein erävalinnat itse oikein, tuloksena mukava 91 pisteen ykköstulos :) Kisa oli tiukka, neljä parasta koiraa mahtuivat kahden pisteen sisään toisistaan. Elkku kuitenkin tällä kertaa oli täpärästi kokeen paras koira. Tulostaso oli kaiken kaikkiaan huikea, seitsemän koiraa kahdeksasta ajoi ykköstuloksen.

Kävimme Elkun kanssa metsällä myös eilen, tarkoituksena koittaa saada jänis saaliiksi jos mahdollista. Pari ajoa saatiin mutta jänis ei näyttäytynyt tiellä vaan pysytteli tiheiköissä.

Sunnuntai 14.02.2016
Kävimme eilen Leksan luona yrittämässä. Koko yön ja aamun oli satanut lunta eikä jänis ollut juurikaan liikkunut. Elkku ei saanut mitään liikkeelle vaan homma meni tyhjän hakemiseksi. Otimme koiran haun välissä kiinni ja siirryimme autolla uuteen paikkaan, sieltäkään ei homma muuttunut viisaammaksi. Elkku aiheutti taas harmaita hiuksia pyyhkimällä lammen yli ja juoksemalla rannoilla. Täällä on ollut viime aikoina lämpimät kelit ja jäät ovat heikentyneet huomattavasti, virtauspaikat ovat monessa paikassa sulia. Niinpä jännäsimme että uppoaako koira jäihin, onneksi niin ei kuitenkaan käynyt.

Jälkitiedot päivän aikana

Tänään laskin Elkun kotipaikalta pihasta irti ja ohjasin sen junaradan yli parinsadan metrin päähän pihasta, missä jänikset olivat käyneet popsimassa kaadettuja haapoja. Elkku merkkasi haukulla yöjäljen ja läksi sitten kiitämään, lähellä oleva jänis ei kuitenkaan kelvannut vaan koira latoi 800 metrin päähän ja nappasi sieltä ajon herätellen parilla haukkusarjalla. Elkku ajoi lyhyen päräyksen ja sitten jänis juoksi omaan yöjälkikenttäänsä, missä myös koira oli aiemmin pyörinyt ristiin rastiin makuupaikkaa etsiessään. Siellä ajo takkuili, Elkku pyöri harvakseltaan haukkuen pienellä alalla, sitten hiljeni. Eihän se nyt noin voi ajo loppua kesken kaiken?

Jälkitietoja hausta ja ajon alku

Lähdin katsomaan koiran touhuja ja jäniksen metkuja. Selvisikin sen verran, että jänis oli tehnyt yöjälkikenttäänsä kunnon sakkelit yrittäen kaikin keinoin eksyttää koiraa, erotin siellä täällä tuoretta jälkeä yöjäljen joukossa, paluuperiä ja pitkiä sivuloikkia. Löysin myös tuoreen jäljen jota pitkin Elkku oli tullut ajaen jälkikenttään, mutta en saanut selkoa minne jänis oli lopulta mennyt. Elkku oli kuitenkin minua nopeampi, se rengasti hukkapaikan ja löysi lopulta piilottelevan jäniksen uudelleen.
Siitäpä matka jatkui. Aikani kuuntelin ja päätin lopulta lähteä hakemaan haulikkoa kotipihasta. Siinä riittikin kuntoliikuntaa kerrakseen, rämpiä kilometrin matka metsiä pitkin kotiin ja sitten takaisin passiin! Onneksi mikään kiire ei ollut. Löysin hyvän avonaiseksi raivatun rajalinjan johon lyöttäyidyin passiin. Kuitenkaan jänis ei tullut tarpeeksi lähelle jotta olisin saanut sen ammuttua. Vaihdoin pari kertaa paikkaakin mutta turhaan, olin aina väärässä kohtaa. Kerran passituksen lomassa erehdyin käymään hoitamassa luontaisia asioita puskan takana, ja totta kai sillä välin jänis ehti mennä passipaikkani ohi. Vaikka saalista ei tullutkaan niin oli mukavaa olla passissa kun koira kerrankin vain ajoi ja ajoi. Aina kun ehdin huolestua että miksei mitään kuulu, haukku alkoi uudelleen. Yksi ajolenkki meni hieman harvemmalla haukulla koiran osalta, se jäi varmaankin paljon jälkeen jäniksestä. Ajo kuitenkin parani sitten kun Elkku pääsi taas jäniksen "kantaan kiinni".

Hetki ennen kiinniottoa.

Lopulta kyllästyin passissa seisomiseen ja muutenkin oli vielä Kuopioon ajo edessä, niinpä huusin Elkun pois jäniksen perästä. Ajoaikaa tuli viitisen tuntia, miinustettuna aamulla sattunut 10 minuutin hukka. Voi kun koira ajaisi joskus kokeissakin noin hyvin! Kävelimme yhdessä kotiin, Elkku oli koko 1,5 km matkan ilman hihnaa. Se haaveili vielä lähtemisestä yöjäljille matkan varrella mutta tuli kuitenkin vielä pois kun kutsuin. Kaiken kaikkiaan mukava päivä.

Tiistai 09.02.2016
Unelmia ja toimistohommia.
Elkku kävi viime perjantaina nartun luona vierailulla. Muutaman ohiammutun yrityksen jälkeen astutus onnistui ja jäämme odottamaan lopputuloksia.


Seuraavana päivänä lähdettiin Elkun kanssa kokeisiin. Liekö vielä ollut daami mielessä, sillä koira ei toiminut aivan odotetulla tavalla. 1. erässä hyvin sujunut ajo päättyi kenraalihukkaan keskelle metsää aivan yhtäkkiä. Olisiko jänis piiloutunut johonkin koloon? Eipä se mitään, eniten minua nyppii että ylösotot tapahtuivat runsaasti herätellen. En ollut uskoa korviani ja kävin katsomassa koiran tekosia moneen otteeseen, mutta pakko se oli todeta että poika huuteli yöjäljelle. Juttelin asiasta toisen uroksen omistajan kanssa, joka oli sitä mieltä, että möykkääminen johtuu vasta tapahtuneesta astutuksesta (on itse todennut saman omalla koirallaan), ja tilanne korjaantuu ajan kanssa. Toivotaan että asia olisi näin, ainakin selitys on ihan järkeenkäypä, sillä harvemmin koira yhtäkkiä noin paljon muuttuu. Aika ja treenit näyttävät mitä tapahtuu.

Sunnuntai 31.01.2016
Kun karkea keli iskee... Niin eikun metsään vaan!
Käytiin torstaina ja eilen. Keli tosiaan on karppaa, hangessa on mukava leikkaava kerros, mutta ei Elkku itseään ole vielä hajoittanut. Ajo tosin ei ole kovin sujuvaa tällä kelillä, nimittäin koira hidastaa vauhtiaan huomattavasti kun hankeen muodostuu kuori: Se hiipii hangella niin hitaasti ettei uppoa, jolloin tassut ja sukukalleudet säilyvät hyvin ehjänä, mutta hitaan vauhdin vuoksi haukkuminen kärsii eikä ääntä tule enää niin tiheästi kuin yleensä. Vauhti oli ajossa maksimissaan 3 km/h, kun taas paremmalla kelillä nopeudet ovat keskimäärin 6-7km/h luokkaa, usein enemmänkin. Haukkutiheys nousi maksimissaan viiteenkymmeneen ja oli siinä parinkympin paikkeilla kun Elkku oli jäljellä. Ei mitään kaunista kuultavaa. Mutta, ainakin se on fiksu ja säilyttää näin itsensä ehjänä karkealla hangella.

Sunnuntai 24.01.2016
Pitkiä pakkasia vietettiin tammikuun alku ja puoliväli. Pääsimme noin viikko sitten metsälle ja Elkku ajella räpläsi melko sujuvasti kolmisen tuntia. Jänis pyöri pienellä alalla mikä vaikeutti koiran hommia ja teki ajosta katkonaisempaa. Sitten olikin taas yli viikon väli ennenkuin pääsimme minnekään.
Tänään laskin Elkun anoppilan pihasta irti ja se katosi metsään salamana. Sillä meni ylösottoon noin vartin verran ja jänis juoksi melkein pihaan. Appiukko läksi passiin ja niissä merkeissä vietettiinkin seuraava kolmituntinen. Ajo oli melko sujuvaa 3,5 tuntiin saakka, sitten koiralle tuli pitkä, mitei tunnin mittainen hukka ja jänis ehti mennä jo uudelleen makuille. Tästä Elkku kuitenkin sai vielä jäniksen liikkeeseen ja ajoi reilu tunnin ennen kuin otin sen kiinni täydestä ajosta.

"Haku" ja lähtö


Kolmen tunnin ajon jälkeen tilanne näytti tältä


Hetki ennen kiinniottoa

Tiistai 05.01.2016
Kun muutakaan ajanvietettä en keksinyt niin ajattelin tehdä pienen sanaston sen varalta, että myös joku koirametsästystä harrastamaton eksyy tänne lueskelemaan juttuja.
Listaan joitakin sanontoja joita tulee melko usein käytettyä. Nämä ovat harrastajalle ihan jokapäiväisiä ilmaisuja, toki jokaisella on hieman omat versionsa eri sanoille.

Panta: Koiran paikannuspanta, mikä lähettää signaalin koiran olinpaikasta kännykkään.
Tracker: Ohjelma, joka tarvitaan puhelimeen jotta paikannus toimii. Näyttää koiran olinpaikan lisäksi mm. matkan ohjaajasta koiraan, koiran kulkeman reitin, nopeuden ja haukkuuko koira vai ei. Lisäksi ohjelmassa on saatavilla erilaisia karttapohjia, kompassi ym. mukavaa.
Tutka: Panta+Tracker+matkapuhelin.
Kieltoalue: Alue jossa metsästys on kielletty. Se voi olla rauhoitusalue, maa jota ei ole vuokrattu seuralle/pienriistan metsästykseen tai naapuriseuran alue.
Haku: Haun aikana koira juoksee metsässä etsien jäniksen yöjälkeä tai ylipäänsä riistaa. Koira voi tehdä työtään itsenäisesti ohjaajasta välittämättä tai ottaa välillä yhteyttä eli tulla käymään ohjaajan luona.
Yöjälki: Jänis liikuskelee normaalisti hämärissä ja jättää juostessaan tietenkin aina hajujäljen maahan. Tämä on ns. yöjälki, eli jäniksen edellisyönä tallaama jälki. Päiväksi jänis painuu makuulle johonkin suojaisaan paikkaan.
Syönnöskenttä: Jäniksen ns. ruokapaikka, jossa se viettää suurimman osan yöstään ravintoa mussuttaen.Syönnöskenttiä löytyy usein esimerkiksi heinäpeltojen laitamilta, ja ne ovat monesti täynnä yöjälkeä.
Ylösotto (tai yöjälkityöskentely): Koira on löytänyt jäniksen yöjäljen ja lähtee selvittämään sitä, tavoitteenaan löytää jäniksen makuupaikka.
Herättely: Koira haukahtelee yöjäljelle.
Perslähtö: Jänis lähtee makuupaikaltaan liikkeelle vasta koiran "nenän edestä", niin että koira usein jopa näkee jäniksen ennen sen lähtöä. Haukkua tulee reilusti.
Ajo: Jänis on lähtenyt liikkeelle makuupaikaltaan ja koira seuraa jänistä haukkuen. Ajo voi olla sujuvaa tai katkonaista, katkonaisessa ajossa on useita muutaman minuutin jaksoja, jolloin koira ei hauku.
Hukka: Kilpailusäännöissä hukaksi lasketaan yli viiden minuutin hiljaisuus sen jälkeen kun ajo on alkanut. Hukalla oleva koira on kadottanut vainun jäniksestä, eikä enää tiedä minne jänis on edennyt. Eli niin sanotusti koira on hukannut jäniksen, eikä täten enää hauku (yleensä, tosin on myös koiria jotka haukkuvat hukallakin).
Passi, passipaikka: Passiin mennään haulikon kanssa pyyntimielessä. Passimies tai -nainen etsii itselleen sopivan passipaikan josta olettaa jäniksen tulevan ja johon sen voisi ampua. Hyvä passipaikka on vähintään 150 metrin päässä asutusta talosta, sijaitsee jäniksen kulkureitillä, sieltä on hyvä näkyvyys moneen suuntaan ja se on niin syrjässä, ettei ampumisella voi aiheuttaa vaaratilannetta muille metsässä liikkuville. Passissa odotellaan hiljaa jäniksen saapumista, ja jos tilaisuus tulee niin jäniksen voi ampua.
Holli: "Jänis tuli hollille", eli jänis tuli sopivan lähelle ja aukealle kohdalle, johon pystyy ampumaan.
Kaato: Jänis joka on jäänyt saaliiksi.

Sunnuntai 03.01.2016
Muutama päivä meni laskusuhdanteessa Elkun kanssa, se ei parilla reissulla saanut jänistä ollenkaan liikkeelle. Mietinkin että mikä ihme tätä vaivaa, ja uhkailin koiraa eläinlääkärillä. Se varmaankin otti uhkaukset tosissaan ja työsti tänään ajella jänistä yli 2 tuntia putkeen. Mikäpäs siinä. Ilmoittelin koiraa kokeisiin ensi lauantaille, tosin pakkasta on luvattu sen verran että saa nähdä järjestyykö reissu.

Keskiviikko 30.12.2015
Joululoman kunniaksi Elkku on saanut hieman liikutusta. Kävimme metsällä sunnuntaina, maanantaina ja tiistainakin pienen pätkän. Mitäpä näistä nyt kertoisi, maksimissaan noin tuntisia putkiajoja, jotka päättyivät kaikki epäonnisesti joko siihen, että koira piti ottaa kiinni liikenteen seasta tai siihen, että Elkku itse hävitti jäniksensä hukkapaikoilla, koska virtaa ja juoksemisen halua oli niin paljon. Surukseni huomasin myös että Elkku on alkanut herättelemään. Herättely tarkoittaa siis sitä, että koira merkkaa haukkumalla jäniksen yölliset jäljet. Kohtuullinen herättely on ajokoesäännöissä dreeverille sallittu ja jopa toivottavaa, jotta metsästäjä voi arvioida mitä koira tekee ja missä se liikkuu, mutta itselleni ei ole niin väliksi, parempi olisi vaan kun koira haukkuisi vain silloin kun jänis on liikkeessä. Eipä sille mitään mahda, ja onneksi herättely rajoittui vielä muutamiin haukkuihin.
Jänikset tekivät isoja lenkkejä, jos lenkittivät ollenkaan, yksikin hullu jänis vain latoi suoriltaan eikä tullut koskaan takaisin makuusijoilleen, niinkuin jänis monesti tekee. Nappasin videopätkän odotellessani jänistä junaradalle, se ei kuitenkaan tullut takaisin yli vaan jatkoi matkaa. Eipä tuohon häävisti tallentunut ääntäkään koko videoon, puhelimen kamera ei taida olla paras mahdollinen kuvaamiseen. Täytynee ottaa ensi kerralla toinen kamera matkaan.



Järvien ja jokien jäätilanne on pahimmoillaan, jääkuori on niin ohut että se kantaa metsän eläimen mutta ei koiraa. Jos koira putoaa jäihin kymmenien metrien päässä rannasta keskelle järveä tai lampea, on sen pelastaminen erittäin hankalaa ja jopa mahdotonta. Myös metsästysalueellamme virtaava leveähkö oja oli muuttunut koiraviemäriksi pakkasten seurauksena, näppäilin siitä muutaman kuvankin seisoessani ojan varrella, vahdissa valmiina koiran pelastukseen jos se sattuisi jäämään jumiin. Elkku kyllä kävi ottamassa pienen avantouinnin mutta pääsi onneksi itse ylös saman tien ennenkuin kerkesin hätiin. Oja on vielä sen verran kapea ja matala että siitä saa koiran vedettyä pois, vaarana tosin on pahimmissa virtauskohdissa että koira huuhtoutuu virtauksen mukana jään alle ja hukkuu sinne. Onneksi oja oli jäässä vain pätkän paikoittain eikä ns. vaarallinen virtaava alue ole pitkä.









Tuli tehtyä myös uusia pikku hankintoja, ostin tutkapantaan Orbilock-vilkkuvalon. Koira sai heti hieman lisää näkyvyyttä, varsinkin jos jahdit venyvät hämärään asti. Valo on melko arvokas, mutta toisaalta sen pitäisi olla veden- ja iskunkestävä.



Kohtasimme myös uusia tuttavuuksia. Tapaninpäivänä minulle tuli kylään puolenkymmentä kaveria, joiden kanssa vietimme leffailtaa. Elkku ei ollut ennen tavannu näistä kavereista ketään, ehkä joskus aivan pentuna, mutta ei niin usein että se muistaisi ihmiset. Nyt se sitten huolellisesti tullasi haistelemalla läpi kaikki ihmiset sisääntullessa, ja sitten onnellisena "ringin keskellä" vaati vuorollaan jokaiselta kainalon rapsutuksia (mistä se erityisesti pitää), sillä aikaa kun katsoimme elokuvaa. Sitten lisää kohtaamisia, eilen tulimme bussilla kotiin metsästysreissulta. Bussi oli todella täynnä ja minun, Elkun sekä Amin piti istua tuntemattoman naisen viereen, Elkku tuli jalkatilaan missä olen sen opettanu bussissa kulkemaan. Viereinen nainen sitten koiraihmisenä rapsutteli Elkkua ja koira oli siitäkin tyytyväinen, sitten se käpertyi pienelle rullalle nukkumaan tämän vieraan naisen jalkoihin, vaikka meikäläisenkin puolella olisi ollut tilaa

Maanantai 21.12.2015
Käytiin eilen metsällä ja saatiin pitkiä hakuja sekä lyhyitä ajoja. 1. ajoon tunki mukaan ajokoira ja Elkku piti napata kiinni, toinen jänis etsitytti itseään kauan eikä sitä ehditty ajattaa pitkään ennen pimeää.
Tänään otettiin uusintakierros. Jänis löytyi noin tunnin etsimisen jälkeen, olin itse kuulumattomissa hakkaamassa jäniksille haapoja nurin. Kaadoin pari tukevaa haapaa joihin kaiversin vielä kaukalot suolaa varten, viskasin paikalle myös muutaman porkkanan.





Puutöiden jälkeen kävelin noin kilometrin matkan autolle ja vaihdoin kirveen haulikkoon. Hiippailin passiin metsäautotielle, ja voi vitsi miten oli huono sää! Tuuli ja satoi vaakatasossa, kylmäkin tuli. Koiran ajo oli hieman takkuilevaa, siihen mahtui hyviä ja huonoja pätkiä, kuitenkin Elkku kesti jäljellä sateesta huolimatta. Jänis juoksi lähestulkoon koko ajon ajan samaa latua ja kerkesin jo epäillä että onko koira vielä oikeilla jäljillä.



Kylmyys tunki luihin asti ja olinkin monta kertaa lähtemässä passista lämmittelemään, kuitenkin sitten ajo aina sai uutta pontta ja piti jäädä vielä vähäksi aikaa kytistämään. Lopulta kyllästyin seuraamaan miten ajo jankkasi samalla jäljellä ja läksin sekaan kuumimpaan rinkiin katsomaan tilannetta. Heti perille päästyäni Elkku juoksi jälkeä ajaen suoraan edestäni, poikkesi siitä vähän sivummalle ja samassa jänis tulla loikki passiin. Eipä kiertänyt pupu samaa lenkkiä enää neljättä kertaa. Elkku ehti ajamaan pari tuntia ennen kaatoa. Nyt on hyvä lähteä joulutauolle kiitollisena saaliista.



Keskiviikko 16.12.2015
Suurta mainittavaa ei ole viikon aikana ilmaantunut. Käytiin metsällä pyhänä, Elkku sai ajon mutta jänis ei juossut passiin asti. Nyt meno oli koiralle normaalia, joten kokeissa nähty alavire ei ainakaan kestänyt kovin kauaa.
Olen odottanut kennelliitosta Elkun valionarvon vahvistusta kuin kuuta nousevaa, mutta se ei ota tullakseen. Mikähän siellä maksaa? Tosin ainahan niillä on tulosten päivitys 1-2kk myöhässä ja odottavan aika on pitkä...

Maanantai 07.12.2015
Käväistiin eilen Nilsiässä kerhon mestaruuskokeissa. Onni ei oikein suosinut. En tiedä mikä koirassa oli, se kyllä löysi melko rivakasti molemmat jänikset mutta ajo ei ollut tavallista ajoa: Haukku oli todella harvaa ja huonoa. Lopulta näytti että Elkku seuraili jänistä ääneti. Ihmettelin että mikä tähän on mennyt, pari päivää aiemmin Elkku oli metsästysreissulla täydessä tikissä. Maasto-opas/tuomari totesi heti ajon alettua, että "tuo on tämän kelin ajoa". Hankiainen oli sen verran kova, että jäniksestä ei jäänyt hangen pintaan mitään jälkeä. Jänis meni niinsanotusti sukkasillaan hangen päällä kunnollista hajujälkeä jättämättä. Opas totesi myös, että kannattaa ottaa erä pitkänä, sillä jänis voisi olla tiukassa seuraavassa paikassa. Lopulta koiralle tuli kenu, ja en edes muistanut mainita että otanko erän lyhyenä vai pitkänä. Niinpä se meni "automaattisesti" pitkäksi.
Noh, seuraavan erän jänis ei niin tiukassa ollutkaan, Elkulla meni ylösottoon kahdeksan minuuttia. Keli alkoi pehmenemään: jäinen hangen pinta suli, kuusikot tippuivat vettä ja maa muuttui märäksi. Ajo parani paranemistaan sitä mukaa kun keli muuttui, ja minua syljetti että menin taas huonoilla erävalinnoilla pilaamaan koko homman. Jos 2. erä olisi ollut pitkä, niin koiralla olisi ollut mahdollisuus vielä hyvään kakkoseen, mutta valittu mikä valittu...
Noh, ei pidä ottaa liian vakavasti.

Torstai 26.11.2015
Elkku on nyt saanut keskittyä metsästyshommiin ja lomailuun, koeasiat ovat hetken aikaa jäissä. Pari viikkoa sitten käytimme koiraa metsällä ensilumella ja se oli jostain syystä tavallista vaisumpi, hakulaajuus oli vain pari sataa metriä ja tuntui että Elkku pyörii jaloissa. Vauhtikaan ei hakiessa päätä huimannut ja meno oli niin vetelää, että alkoi väkisinkin mietityttää että missä on vika. Elkulle tavallinen tekemisen meininki puuttui reissusta kokonaan, se oli aivan eri koira mitä olin viime viikkoina nähnyt. Niinpä annoin Elkun huilata pari päivää niin, etten vienyt sitä kunnon lenkillekään. Tänä aikana hieroin ja venyttelin koiraa sekä pidin sillä Back On Track-lämpöloimea. En tiedä mikä oli tullut, voi olla että se venäytti metsässä jonkin lihaksen tai ehkä sille muuten vain sattui huono päivä.

Meininki oli toista viime pyhänä, kun appiukko oli Elkun kanssa hakemassa jänistä pöytään. Isäntä laski koiran aamulla pihasta metsään ja se läksi sinne "helmat paukkuen", nappasi ylös jäniksen mutta se ei kauaa ajossa kestänyt, pupu puikahti piiloon vanhan navetan seinän väliin. Aikansa Elkku pyöri navettaa ympäri mutta kun mitään ei asialle ollut tehtävissä, se lähti itsenäisesti uuteen paikkaan ja etsi toisen ajettavan. Appiukko läksi passiin ja sai ampua joulupaistinsa täyteen ajoon. Kaato tulikin mielestäni Elkulle nyt hyvässä paikassa, saipahan jotain palkkaa viimeinkin koerupeaman jälkeen. Eihän sille ole ammuttu yhtään jänistä sitten alkusyksyn.



Maanantai 09.11.2015
Joskus näyttää olevan ihan hyvä että olen helposti puhuttavissa ympäri. Elkun kasvattaja taivutteli minut lähtemään isänpäivänä Paltamon ajokokeisiin, reilun 200 km päähän Kuopiosta. En ollut oikein hyvilläni matkan suhteen, itse olen pitänyt noin sataa kilometriä maksimimatkana koereissuille, mutta kun tarpeeksi kannustettiin ja tuomaritkin löytyivät heti niin päätin kuitenkin ilmoittaa koiran kisaan. Koko kilpailun järjestyminen oli vaakalaudalla koirien puuttumisen vuoksi, onneksi kuitenkin vielä toinen koira ilmoittautui kokeeseen ja matkaan päästiin.
Elkku toimi kokeissa kohtuullisen hyvin. 1. erä oli mielestäni aika sujuva kaikin puolin, sattui helppo jänis joka pyöri pienellä alueella eikä tehnyt suurempia sotkuja, mitä nyt rantaviivaa pitkin muutaman kerran juoksi. Toisessa erässä jänis etsitytti itseään hieman kauemmin eikä ajo kestänyt kuin puolisen tuntia, sitten pitkäkorva onnistui piiloutumaan sen verran hyvin ettei Elkku enää sitä löytänyt. Elkku läksi höyrypäissään vähän liian pitkälle hukanselvitysmatkalle mihin erän loppu sitten tuhraantui. Tyytyväinen olen siihen että jänis nähtiin kolmesti erien aikana ja ampumapaikkoja olisi tullut, lisäksi ylössaanti oli nyt paljon parempaa mitä edellisissä kokeissa. Lisäksi toisessa erässä Elkku tuli viheltämällä pois hukalta 250 metrin päästä! Ehkä treenaamisesta on sittenkin ollut hyötyä! Vaikkei toinen erä paljon pisteitä kerryttänyt niin minuutit riittivät hätäisesti ykköstulokseen, ja sain laittaa tänään valionarvohakemuksen sekä SM-kisaan ilmoittautumisen postiin. SM-kisoihin pisteet tuskin vielä riittävät sillä taso on tänäkin vuonna huikean kova, mutta eipä se mitään maksa yrittääkään.

Maanantai 02.11.2015


Elkulla on ollut tehoviikonloppu. Kävimme kokeissa sekä lauantaina että sunnuntaina, mutta menestys ei päätä huimannut. Ei tullut sitä sulan kelin ykköstä ja varovaiset haaveet SM-kisapaikasta sulivat lopullisesti. Huonoa tuuriakin oli matkassa: Lauantaina yksi hakuerä tuhraantui ketun jäljitykseen, ensimmäinen ylös saatu jänis (vai kettu?) karkkosi ajossa yli 3km päähän ylösottopaikasta, toinen juoksi rantaveteen jonne koira hävitti jäljen. Sunnuntaina ensimmäinen jänis litoi suoraan kaivoksen rikastamoalueelle ja avolouhoksille, teki hukan kaivoksen tielle ja sakka-altaille. Koira sai selvitettyä hukan ja otti uuden perslähdön jäniksestä 5 minuuttia erän loppumisen jälkeen... Toinen ajo takkusi myös, jänis sai suuren etumatkan eikä odottanut koiraa yhtään. Tietäähän sen ettei tiukempi koira enää kunnolla aja kun välimatka jänikseen kasvaa, ajo oli todella harvaa ja "vetelää".
Jos jostain olen tyytyväinen niin siitä, että Elkku haki hyvin molempina päivinä kaikissa erissä ja oli vielä sunnuntaina viimeisen erän päättyessä karata neljännelle hakuerälle. Ainakin intoa sillä on, ja se onkin mielestäni tärkeintä koirassa. Taitoa tulee kun kokemus karttuu, mutta metsästysintoa tai -halua on hankalaa opettaa, se pitäisi koirassa olla omasta takaa. Nyt keskitymme taas metsästelyyn, varmaankin kera Leksan ja appiukon. Lisäksi parin viikon päästä meidät on kutsuttu jänisjahtiin Ollin työkavereiden kanssa, toivottavasti Elkku näyttäisi siellä miten pätkäjalka ajaa jäniksiä ;). Seuraavan kerran kokeilemme onneamme kisakentillä marraskuun lopussa KV-kokeissa mikäli lunta ei vielä ole maassa.

Sunnuntai 25.10.2015
Kävimme eilen piirinmestaruuskokeissa. Kaksi edellistä päivää oli satanut vettä ja koirien tulostaso oli sen mukaista: Jäniksien ylössaanti oli todella haastavaa. Elkkukaan ei saanut liikkeelle kuin yhden jäniksen, ajaen sitä sujuvasti kunnes jänis tuli hiekkatielle. Koiran ja jäniksen välistä ehti ajaa henkilöauto ja traktori, mikä sotki jäniksen hajun ja Elkun ajo katkesi siihen. Tulos kuitenkin riitti 2. sijaan.

Torstai 15.10.2015


Ei ole tullut suurta menestystä kokeista. Kaavilla pari viikkoa sitten koira ei saanut jänistä liikkeelle kuin erien loputtua, ja viime sunnuntaina Mikkelissä 2. erän ajo oli pahaa takkuilua. Otin 1. erän lyhyenä vaikka ajo oli melko hyvää, ajattelin että löytyy se toinenkin jänis. Vaan Elkulta puuttui kärsivällisyyttä ylösotoissa, se pyöri ensin yhdessä ja sitten toisessa paikassa ja kohta vaihtoi kolmanteen saamatta jänistä liikkeelle. Löytyihän se pupu lopulta 3. erän loppuminuuteilla, mutta juoksi suoraan turvesuon tielle ja sekoitti Elkun siihen. Kuiva kelikin oli meitä vastaan. Ajominuutteja tuli vaivaiset 82 mikä oikeutti 3. palkintoon.
Pettymyksiä paikkailtiin Leksan luona. Lähdimme bussilla maanantaina Tuusniemelle ja ajatimme jänistä maanantaina, tiistaina sekä keskiviikkona. Ajot olivat aika vaihtelevan pituisia, pisimmät hukattomat pätkät noin neljääkymmentä minuuttia, muuten en sen suuremmin kellottanut. Tiet tuottivat ongelmia: Elkku kyllä ajaa tielläkin, mutta nyt ongelmana oli vauhti ja liika into. Kun jänis tuli tielle "riemu ratkesi ja urku aukesi", Elkku ajoi muutaman kerran noin sata metriä ohi tieltä poistuvasta jäljestä ja alkoi sitten vasta miettiä että minne se pupu menikään. Noh, tekevälle sattuu ja varsinkin silloin kun virtaa on vähän liikaa. Vielä keskiviikkoaamuna Elkku läksi metsään sata lasissa täynnä energiaa. Tiistaina sain ammuttua koiralle jäniksenkin.

Maanantai 21.09.2015
Viikonloppu meni ajokokeissa ja metsästellessä. Lauantaina Elkku starttasi Keiteleen malja-ajossa. Keli ei ollut mikään paras mahdollinen, koko yön ja aamun tuli kaatamalla vettä ja tuuli oli kovaa, mutta Elkku sai kuitenkin molemmat jänikset liikkeelle. Itse tein tyhmästi ja valitsin erien pituuden väärin. Otin ensimmäisen erän pitkänä, sillä ajattelin että ehkä toista ajettavaa ei enää löydy kun keli oli mikä oli. Elkku ajoi reilu tunnin ja sitten hävitti jäniksen kokonaan. Sen sijaan toisen erän jänis kulki paremmin, vaikka sen ylössaanti ei ollutkaan helppoa. Alkuun pikku jänis teki koiralle kunnon sakkelin ja sekaan mahtui myös hieman tuomarihukkaa, mutta sen jälkeen Elkku ajoi yli tunnin putkeen kunnes sain sen jahdattua kiinni täydestä ajosta. Erän ulkopuolelle jäi reilu puoli tuntia ajoa, ja kyllä minua harmitti että valitsin erät väärin. Jos se puolituntinen olisi tullut paperille niin sulankelin ykköstulos olisi ollut aika lähellä. Nyt pitkään erään tuli 73 ja lyhyeen erään 40 minuuttia ajoa. Nämä riittivät kakkostulokseen. Siitäkin huolimatta Elkku oli kokeen paras koira ja voitti maljan. Toivottavasti ensi kerralla tärppäisi sen ykköstuloksen suhteen.


Sitten eilen kävimme Leksan luona metsällä. Myös Ami oli mukana mutta veimme koirat eri maastoihin, jotta kumpikin saisi työskennellä itsenäisesti. Elkku sai jäniksen liikkeelle välittömästi irtilaskun jälkeen. Passasimme parikymmentä minuuttia kunnes koira hukkasi jäniksen kiviraunioille. Ami sai myös jäniksen taipaleelle ja passitimme sitäkin, mutta pupu pysyi ensin sitkeästi pusikoissa ja käväisi sitten tiellä kaukana passimiehistä ja -naisista.
Ami hukkasi jäniksensä niinikään lyhyen ajon jälkeen ja Elkku oli tällä välin löytänyt uuden ajettavan. Se ei kuitenkaan ehtinyt ajamaan hyvin kauaa, ennenkuin Ami kuuli ajon ja hyökkäsi suoraan Elkun jänikselle. Tästä suivaantui Elkku ja lopetti ajon, tuli käymään autolla ja läksi sitten etsimään kolmatta jänistä. Sitä koira ajoikin reilun tunnin kunnes otin sen kiinni, sillä päivä alkoi lämmetä. Jänistä ei saatu mutta neljä niitä kaiken kaikkiaan oli liikenteessä. Ehkä sitten ensi kerralla.

Loppuun laitan vielä kuvan tekemästäni virityksestä. Kerroin edellisessä postauksessa että käymme koirakursseilla, ja se voi olla nenäpunkkitartunnan kannalta hyvin riskialtis homma. Nenäpunkki tarttuu myös ympäristöstä varsinkin näin syksyn lämpimillä keleillä, ja harrastusryhmissä niitä nenäpunkin kantajakoiria on 100% varmasti. Siispä tein Elkulle "nenäsuojan" kuonokopasta johon ompelin nenän eteen kankaan niin, ettei Elkku pääse suoraan nenänsä kanssa haistelemaan "samaa puskaa" kuin toiset koirat ja imuroimaan mahdollisia nenäpunkkeja treenikentältä. Keksintö voi tuntua vähintäänkin vainoharhaiselta, mutta nenäpunkki on ollut meille täysin todellinen ongelma ja tämä kyllä ainakin rauhoittaa mieltä, kun ei tarvitse pelätä tartuntaa. Mikä parasta, enää ei tarvitse "eristäytyä" jahtikauden ajaksi muista koirista vaan pääsemme vaikka naapurin koirien kanssa lenkille kunhan koppa pysyy päässä.


Torstai 10.09.2015
Päivittäminen on taas hieman unholassa. Koulu, metsästelyt ja muut harrastamiset ovat omiaan pitämään koiranomistajan kiireisenä. Elkun kanssa ollaan käyty harrastamisen ilosta koirakurssilla ja harjoiteltu erilaisia perustottelevaisuusasioita. Tavoitteena olisi ainakin saada lisää tarmoa luoksetuloihin, sillä ne eivät ole tämän koiran vahvuutena. Kursseilu ei kuitenkaan ole se päätoimi, joten suurimmalta osin on yritetty keskittyä metsästyshommiin.



Metsään päästään enää vain viikonloppuisin, viikolla olevista vapaapäivistä on melkein turha haaveilla tällä lukujärjestyksellä jonka sain koulusta. Elkun ajot ovat sujuneet vaihtelevasti: Joka reissulla on kyllä jänis löytynyt, mutta ajon pituus on ollut milloin mitäkin, välillä reilua tuntia ja välillä puolen tunnin pätkää. Myös yksi supi löytyi viime lauantaina ja päätyi eräksi. Jatketaan siis harjoituksia. Nenäpunkkihäätökin jäi vähän myöhäiseksi, joten sekin on voinut vaikuttaa hieman alkupäivien menoihin. Nyt asian pitäisi kuitenkin olla kunnossa. Ensi viikonloppuna taas lähdetään katsomaan, josko jänis löytyisi ja joutuisi pataan asti.

Perjantai 07.08.2015
Kävimme Elkun kanssa tänään luonnetestissä. Elkku sai ihan hyvän tuloksen, 190 p ja laukausvarma (dreevereillä pistemäärät olleet 67-205 välillä) ja kokemus oli kiintoisa. Elkku käyttäytyi lähestulkoon niinkuin uskoinkin, mutta oli ehkä hieman pehmeämpi luonteeltaan kuin mitä alkuun luulin. Myös leikkiosuus jäi vähän kaivelemaan: Elkku on tavallisesti taistelutahtoinen, innokas leikkijä, mutta tänään kentän hajut veivät voiton leluista.
Luonnetesti on alun perin tarkoitettu palvelemaan palvelus- ja suojelukoirien jalostusta, joten pisteitä ei ehkä niinkään kannata tuijottaa vaan sitä, millaisia sanallisia arvioita koira luonteestaan sai. Itseäni miellyttävät erityisesti hyvä arvosana hermorakenteesta ja tuomarin kommentit siitä, että koira on hyvähermoinen ja todella ystävällinen, eikä osoita pelon tai aggressiivisuuden merkkejä. Toki testi on osoitus luonteesta vain yhtenä päivänä ja tulos voi hieman muuttua sen mukaan, millainen fiilis koiralla sattuu milloinkin olemaan. Kuitenkin pääpiirteittäin testi pitänee paikkansa ja sain uutta tietoa sekä varmuutta Elkun luonteesta. Skannaan myöhemmin pöytäkirjan koiran tuloksiin ja lisään videota galleriaan.

Torstai 09.07.2015
Olimme eilen koirakurssilla ja mätsäröimässä. E. käyttäytyi tosi hienosti kummassakin tapahtumassa, ja alankin epäillä että Varkauden näyttelyssä nähty sekoilu oli varmasti suurelta osin sitä, että koira imi minun jännitykseni itseensä ja hermoili sen takia. Millainen emäntä sellainen koira...
Dreeverien erikoisnäyttely on reilun viikon päästä, enkä ilmoittanut sinne koiriani. Nyt hieman harmittaa, olisi ollut mukavaa lähteä kilpailemaan, toisaalta taas mietin sitäkin että mitä hyötyä sinne on enää lähteä, kun siellä ei käytännössä mitään voi enää saavuttaa? Elkulla kuitenkin on niinsanotusti sertit kasassa ja kotimaan Cacib. Joo, olisihan se ihan kiva jos sattuisi voittamaan erikoisnäyttelyn (jos on niin hyvä tuuri), mutta toisaalta taas, mielestäni käyttökoiran taidot punnita jossain muualla kuin kehissä. Senkin rahan mikä erkkariin olisi uponnut, voi säästää syksyksi ajokoemaksuihin.

Kyllä alkaa syksyn tulo kuumottamaan pikku hiljaa, vielä reilu kuukausi olisi kestettävä nahoissaan. Totesin tuossa Elkulle, että mitä jos lähdettäisiin syksyllä "isojen poikien kokeisiin"? AJOK-kokeet ovat alkaneet kiinnostamaan minua ja voikin olla, että sielläkin käydään yrittämässä tulosta. Toki kokeeseen pääsy dreeverillä voi olla hankalaa, sillä jotkin ajokoiraporukat kuulemma eivät mielellään ota muita rotuja kisaamaan kokeisiinsa.

Maanantai 06.07.2015
Tuossa mietin tänään syntyjä syviä Elmerin luonteeseen liittyen pyöräillessäni töihin. Olen täälläkin välillä tuskaillut sitä, miten joku asia ei ota millään luonnistuakseen: Milloin koira tekee sitä, milloin tätä eikä koskaan oikein. Olen vuosien varrella monta kertaa kironnut miten paskapäinen koira voi ihmiselle sattua, eihän tämä toimi yhtään niinkuin normaalit seurakoirat.
Niin, siinähän se vitsi onkin, ja nyt kun olen saanut asiasta kuulla ammattilaiselta niin alan entistä enemmän sopeutua siihen ajatukseen, että haloo, minulla todellakin on metsästyskoira! Ei pelkästään käyttötarkoituksensa puolesta, vaan henkeen ja vereen juuri sitä mitä sen pitääkin olla. Metsästyskoiria ei ole koskaan jalostettu seurakoirana olemiseen ja kaikkein vähiten dreeveriä, joka on pysynyt vielä melko puhtaasti pelkkänä käyttökoirana esimerkiksi beagleen verrattuna. Ei, minä en siis saa metsästyskoirasta emännän perässä roikkuvaa toko- tai agilitykoiraa, enkä voi kitkeä kouluttamalla pois sen vahvaa omaa tahtoa ja toimintakykyä. Elkussa, kuten koko sen sukupolvessa ja muissa dreevereissä, kiteytyy vuosikymmenien jalostuksen tulos, tarkoitus saada itsenäinen ajuri joka on sitkeääkin sitkeämpi työssään. Koiran luonne on juuri sitä mitä sen voisi olettaakin tällä päämäärällä olevan. Listasin muutamia ominaisuuksia, joita Elkusta löytyy, jotka ovat aiheuttaneet minulle päänvaivaa mutta jotka ovat siltikin mielestäni välttämättömiä hyvälle käyttökoiralle:

-Toimintakyky. Koiralla pitää olla kyky tehdä ratkaisuja ja toimia niiden mukaan vaikka tilanne olisi stressaava, pelottava tai vaarallinen. Metsästyskoira ei saa mennä "lukkoon" eli jämähtää paikoilleen pelosta tai stressistä missään tilanteessa, vaan sen on aina toimittava, olipa reaktio sitten pako, puolustus tai jokin muu toiminta. Koira kohtaa työssään erilaisia haasteita, se joutuu toimimaan aina vieraissa ympäristöissä, kohtaa metsässä ihmisiä, koiria, riistaa, petoja, koneita, kuulee kovia paukkuja, joutuu vaaratilanteisiin... Kaikki on kestettävä ja niistä pitää selvitä ilman traumatisoitumista ja sitä, että maailma kaatuu päälle. Myös kyky tehdä ratkaisuja nopeasti on ehdottoman tärkeää, esimerkiksi "kannattaako juosta suoraan riistan perään virtaavaan puroon vai etsiä turvallinen ylityspaikka".
-Kyky keskittyä ja sitten taas kiihtyä 0-100 sekunneissa. Etsiessään jänistä koiran täytyy pystyä keskittymään siihen mitä se on milloinkin tekemässä ja ratkaisemaan jäniksen aiheuttama hukka, vaikka metsästystilanne onkin stressaava ja vaikka koiran kuinka tekisi mieli vain juosta eteenpäin päättömästi. Kun jälki löytyy, täytyy koiran alkaa heti ajamaan sitä ja jatkaa töitään.
-Itsepäisyys/metsästysinto. Huolimatta kaikista esteistä joita tielle tulee jänistä ajaessa, täytyy koiran mennä riistan perässä innokkaasti ja luovuttamatta. Näitä ovat esimerkiksi raiviot, louhikot, hakkuuaukot, joet, järvet, maantiet, syvä lumi, suot, ja kaikki muu mitä ikinä voitkaan kuvitella. Pieni kipukaan ei estä innokkaan ajokoiran työskentelyä, metsässä voi sattua pieniä haavereita eikä koira siltikään keskeytä työntekoa. Lisäksi koiran täytyy tavoitella haluamaansa asiaa vastoinkäymisistä huolimatta. Tämän huomaa usein siinä, että kieltäminen jostakin on monesti turhaa...
-Itsenäisyys. Koiran täytyy tehdä itsenäisiä päätöksiä ja toimia oman harkintansa mukaan jopa kilometrien päässä isännästä. Se ei juurikaan voi tukeutua isäntään, isäntään tukeutuva koira mielletään usein jaloissa pyörijäksi tai "saappaankiillottajaksi". Periaatteessa koiralle on yhdentekevää missä isäntä on tai onko ollenkaan. Ajokoirat koulutetaan itsenäisiksi ja ne ovat monesti myös luonnostaan enemmän itsenäisiä oman tiensä kulkijoita kuin esimerkiksi paimenkoirarodut, jotka taas on ohjelmoitu enemmän tekemiseen ihmisen kanssa. Kuitenkin sen verran yhteistyökykyä pitäisi löytyä myös dreeveristä, että ohjausta ja luoksetulokutsua kuunnellaan tarvittaessa. Tämä on meillä vielä vähän hakusessa...
-Riistavietti/sinnikkyys/"halu". Aina riistaa ei olekaan juuri siellä mihin koira laitetaan sitä etsimään, tai ehkä vesisade on sotkenut jäniksen jäljet niin, ettei koira saa niistä kunnolla selvää. Vaikka tilanne näyttäisi toivottomalta jäniksen löytymisen suhteen, täytyy koiran silti yrittää löytää se eikä luovuttaa. Vaikka koira ei löytäisi jänistä koko päivänä, sen täytyy yrittää siltikin parhaansa mukaan haroa maastoa läpi, ja parhaat koirat etsivätkin jänikset "vaikka seuraavasta pitäjästä". Siitä huolimatta ettei koira koskaan saakaan ajossa jänistä kiinni, sen täytyy silti vain ajaa ja ajaa, vaikka vähän uuvuttaisikin niin jänistä ajetaan siitä huolimatta.
-Vaikka ajaminen onkin maailman parasta ja koira on siihen ohjelmoitu, sen verran järkeä olisi hyvä olla aina päässä, ettei koira ehdoin tahdoin hajota itseään esimerkiksi karkealla kelillä, kun hangen pinta on jäinen ja leikkaava. Elkun vauhti hidastuu huomattavasti tällaisissa olosuhteissa ja se säilyykin melko ehjin nahoin, mutta moni koira painaa metsässä täysillä ja rikkoo näin itsensä.

Siinä nyt muutamia ominaisuuksia. Nämä piirteet eivät ehkä ole toivottavia seurakoiralle mutta tärkeä osa metsästyskoiraa, ja koira pitäisikin ensisijaisesti hankkia käyttötarkoitusta ajatellen. Tämä pitäisi itsekin välillä muistaa... Minua kismittää se, etten juurikaan pääse harrastamaan Elkulla agilityä tai tokoa niin pitkälle kuin haluaisin mutta toisaalta, ajatellaanpa kääntäen: Vaikka kävisimmekin aktiivisesti tokotreenissä, tai vaikka koirani kuinka istuisi nätisti agilitykentän laidalla odottamassa vuoroaan, mutta jos sillä ei voisi metsästää ja kilpailla, niin olisinko siltikään tyytyväinen? Niin, kyllähän Amilla pystyy harrastamaan kaikkia näitä asioita, mutta toisaalta Amin ja Elkun metsästysominaisuuksista ei voi puhua samana päivänäkään. Kyllä se vaan niin on, että Elkku on tässä torpassa se, joka pitää meidät kiinni jänispaistissa.

Uudessa Metsästäjä-lehdessä koirien geenitutkijan artikkelissa luki jotenkin näin: "Hyvä ja itsenäinen metsästyskoira on sitä myös arjessa: Ei siis mikään seurakoira, vaan johtajaominaisuuksilla varustettu rohkea, itsevarma yksilö. Tämä voi joskus aiheuttaa kipakoita tilanteita myös tavallista arkea elettäessä.". Amen to that.

Torstai 18.06.2015
Viime päivinä ohitustreenit ovat sujuneet vaihtelevasti. Olen siis nyt pari kuukautta kouluttanut Elkkua ohittamaan koirakot nätisti vastaehdollistamisen avulla. Tässä välillä ohiteltiin jo niin, että Elkku itse otti minuun katsekontaktia aina kun näki koiran. Sitten muutamia päiviä sitten tuli jokin suvantovaihte. Vaikka koulutuksessa tulee aina takaiskuja, niin tuntui että nyt kaikki opittu on valunut hukkaan: Mitään järkeä ei ollut päässä kun koira tuli lenkillä vastaan. Noh, helpotin hieman harjoituksia kunnes ohittelu alkoi taas sujumaan, ja nyt ollaan taas ihan hyvässä pisteessä. Harmillista, etten tosiaan älynnyt opettaa Elkulle ohittamista heti pentuna tällä tavoin. Olisimme varmasti säästyneet monelta hampaankiristykseltä, perkeleeltä ja kokeilulta. Tämä menee taas siihen listaan, mitä pitää tehdä toisin seuraavan pennun kanssa.

Toisen blogin innoittamana ajattelin tehdä ruokapostausta, edellisestä onkin jo aikaa. Oma koiranruokintafilosofiani on "mahdollisimman monipuolisesti", koirani siis syövät erilaisia lihoja, sisäelimiä, kaloja, luita, munia, vihanneksia, puuroja, kuivaruokaa, tähteitä sekä ravintolisiä. Olen hakenut tietoa koirien ruokinnasta netistä, lähinnä Katiskasta sekä muista lähteistä, joista löytyy edes jonkinlaisiin tutkimuksiin nojaavia faktoja. Myös Fineli on hyvä paikka, josta löytää suunnilleen eri ruoka-aineiden ravintosisältöjä. Eri tietolähteiden pohjalta olen tehnyt koosteen siitä, miten paljon mitäkin vitamiinia, kivennäistä ja ravintoainetta 17kg:n koira tarvitsee lepo- ja jahtikaudella ja mistä ruoista niitä saa. En julkaise koostetta tässä, sillä se on kuitenkin vain kooste eri lähteistä enkä voi taata että se on täysin paikkansa pitävä.
En ole käyttänyt ruokintaan perehtymiseen niin paljoa aikaa kuin ehkä haluaisin, vaikka joidenkin mielestä olen näiden asioiden suhteen liian tarkka. Paljon teen vieläkin ns. mututuntumalla, ja päivitän mielelläni tietojani asioista mikäli jotain varteenotettavaa tulee vastaan. Koiran ruokinta ei kuitenkaan ole tähtitiedettä, eikä varsinkaan mikään elämän tarkoitus. Jos koirat jaksavat ja näyttävät voivan hyvin, niin mikäs hätä tässä on.





Käytän siis koirilleni erilaisia vitamiini- ja kivennäislisiä, sillä varsinkaan metsästyskaudella en jaksa uskoa niiden saavan kaikkea tarpeellista pelkästään perusruuasta. Vaikka sisäelimet ja kananmunat ovatkin vitamiinipitoisia, tuhoutuvat jotkin vitamiinit säilytyksessä sekä pakastuksessa, eikä sisäelimistä välttämättä saa kaikkea tarpeellista oikeassa suhteessa. Lisäksi määrät, joita koirat pystyvät syömään ovat melko pieniä, onhan niiden saatava muutakin kuin pelkkiä sisäelimiä. Siksi lisät ovat käteviä. Meiltä löytyy B-, E- ja D-vitamiineja, sinkkiä, seleeniä ja magnesiumia, kaikki tärkeitä hivenaineita/antioksidantteja joiden tarve lisääntyy rasituksessa, B- vitamiineja tarvitaan jopa kolminkertainen määrä rasituksen aikana vrt. lepokaudella. Sinkin ja seleenin tarve niinikään lisääntyy stressissä ja rasituksessa ja myös niiden saanti on hieman kyseenalaista sekä raaka- että kuivaruuissa. Koirat saavat näitä lisiä sekä metsästyskaudella että kesäisin, kuitenkin sitä useammin mitä suurempaa metsästyskäyttö on.

Rautaa tarvitaan rasituksen kasvaessa. Kun kudosten hapentarve ja lihasmassa kasvavat, täytyy elimistön kehittää lisää punasoluja hapensaannin turvaamiseksi. Kokeilin koirille kerran rautalisää ja ne saivat mahansa löysälle, mikä on ensimmäinen merkki liiasta raudansaannista. Niinpä en ole enää rautalisiä käyttänyt, vaan syöttänyt koirille maksaa, verekkäitä lihoja (riista) ja monesti myös lorauttanut verta ruokaan. Näillä on pärjätty tähän asti.

Koska koirat eivät syö luita päivittäin, on kalsiumin saanti turvattava jotta luusto pysyy kuosissaan ja elimistö tasapainossa. Siispä koirat syövät purkkikalkkia, olen käyttänyt Biofarmin Kalkvita-valmistetta, se ei ole kahdelle koiralle vielä hirveän kallis ja sisältää myös jonkin verran vitamiineja joista ei ainakaan haittaa voi olla.
Biofarmin biotiinitabletteja olen hankkinut karvanvaihtoajan tueksi. Lisäksi nivelille glukosamiinivalmistetta, joka on tärkeää varsinkin Amin polvivaivojen kannalta, mutta ei tee haittaa Elkunkaan ruuassa. Merilevääkin on, levässä sanotaan olevan kivennäisaineita, minusta tosin määrät ovat älyttömän pienet mutta hammaskiveä se tuntuu pehmentävän. Vitamiinien ja kivennäisten lisäksi kaapista löytyy muovilaatikoissa sidetarpeita, matolääkkeitä, punkkikarkotteita, pihkavoidetta, kyypakkaus, puhdistusaineita ym.


Sitten kurkistamme varsinaiseen ruokapuoleen. Kuivaruokana meillä on tällä hetkellä Canagan free-run chicken, seassa joitakin palkinnoksi saatuja nappuloita. Koirat syövät kuivaruokaa lähinnä silloin kun muuta ei ole sulamassa, olemme reissussa tai kun satun laittamaan nappuloita aktivointipalloon. Amille ne menevät myös koulutusnameina. Pakastimessa on monenlaista: tavallisia vihanneksia kaupan pakastealtaasta, lohta, järvikaloja, jauhelihoja (kalkkunaa, lammasta, hevosta, sikanautaa, riistanautaa, possua), maksaa, munuaista, ihraa, naudan mahaa, naudan paistia, hirvenlihaa ja -luita. Näistä koostan vapaamuotoisesti päivittäisen aterian niin, että se sisältää pääasiassa lihaa, elimiä sekä hieman kuitua/hiilihydraattilähteen (vihannes, puurot tms.), kalkkia jossakin muodossa sekä mahdolliset vitamiinit. Mielessä on aina se, että koira on lihansyöjä ja millaisessa suhteessa voisi koiran mahdollinen saaliseläin sisältää mitäkin. Samaa ruokaa ei syödä jatkuvasti, jotta ruokavalio ei muuttuisi turhan yksipuoliseksi. Jos ruoka on muuten kovin vähärasvaista, siihen lisätään lohiöljyä ja varsinkin jahtikaudella myös ihraa antamaan energiaa päivään. On kiinnitettävä huomiota myös lihan laatuun: pelkät jänteet ja mahat sun muut sellaiset kitrakkeet ovat huonosti sulavaa proteiinia, eivätkä ole niin hyviä ravintoarvoltaan kuin lihakkaammat ruhonosat.





Välillä tuntuu, että tuhlaan vähän liikaa aikaa koirien ruokien suunnitteluun, vaikka tosiasia on ettei alun perehtymisen jälkeen tällä ole tarvinnut paljoakaan päätään vaivata. Toiset syöttelevät koirilleen onnellisina markettinappulaa ja ovat tyytyväisiä koiriensa suorituksiin, joten onko ruokaan panostamisesta oikeasti hyötyä? Ainakin haluan uskoa että on, ja tosiasia on ettei minun ole tarvinnut vielä huolehtia siitä, että koiralta loppuisi metsässä kunto kesken päivän. Toiset huolestuvat kokeissakin jo puolilta päivin kun päivä menee ns. "kolmannelle erälle", että jaksaakohan koira nyt vielä yhden kaksituntisen hakuerän loppuun. Se, että koira hyytyy, laitetaan väsymyksen piikkiin. Jos oma koirani rupeaisi neljätuntisen metsästelyn jälkeen hyytymään, niin alkaisin huolestua jo siitä, että koira on sairastunut. Jopa tuo vanha, nivelvaivainen kanttura Ami menee metsässä päivän pimeästä pimeään. Elkulta ei tarvitse kysellä mennäänkö vai eikö, ja se myös palautuu nopeasti rasituksesta. Tapahtuisivatko samat asiat silti, vaikka koirat söisivät mitä sattuu? Onko kysymys koirien innosta, hyvästä ruuasta vai vähän molemmista?

Maanantai 28.05.2015
Taas sitä sun tätä...
Kävimme viime viikolla mätsäröimässä, tuloksena hyvää käytöstä eli ei minkäänlaista huutoa tai ylistressaantumista, sekä sinisten 2. sija :)
Noh, eilen olimme Varkaudessa KV-näyttelyssä ja tilanne oli täysin toinen. Elkku häselsi melko paljon, kyllähän se häkissään oli rauhallinen mutta alkoi heti vouhottamaan kun otin sen ulos ja yritin harjoitella esiintymistä kehän ulkopuolella. Itsekään en käyttäytynyt kovin mallikkaasti, minua jännitti sekä hermostutti älyttömästi ja tuli koirallekin siinä tiuskittua ja oltua ikävä. Se ei ainakaan paranna tilannetta koiran kannalta. Joka tapauksessa pärjäsimme ihan mukavasti, tuomisina CACIB ja VSP, mutta ottaa päähän oma sekä koiran käytös.





Maanantai 04.05.2015


Kaikkea mahdollista on taas tapahtunut, päällimmäisenä keskustelu dreeverien jalostustoimikunnan puheenjohtajan kanssa. Olen saanut Elmeristä erilaisia kommentteja sen jalostuskäyttöön liittyen ja halusin selvittää perin pohjin, että voinko minä sitä hyvällä omalla tunnolla vielä antaa käytettäväksi. Vastaus tähän on kyllä, edelleen minulla on ajatuksena se että harkiten voin sen antaa vielä pariin pentueeseen isäksi, jos minusta narttu on sopiva ja kysyntää on. Keskustelu tästä oli antoisa ja sain uutta tietoa Elkun sukuihin liittyen, kiitos siitä!
Sitten olemme käyneet pari viikkoa arkitottelevaisuuskurssilla. Elkulla oli näyttelyissä haukkumisongelma ja sitä on monilla tavoin yritetty koulia vuosien varrella. Lähinnä nämä tavat ovat olleet komentamista ja kurittamista sekä huomioimattomuutta, mikä ei ole ollut se viisain ratkaisu. Nyt olen kuitenkin treenannut tilanteita vastaehdollistamisella, eli kun Elkku näkeekin koiran ja on hiljaa, se saa namia ja kehuja. Tähän on liitetty mukaan naksutinkoulutus. Tuloksena on aivan kuin eri koira: Muutamien treenikertojen jälkeen Elkku on nyt koirakoulussa aivan hiljaa, istuu rauhallisena paikoillaan muina koirina, eivätkä vieressa touhuavat ja huutavat muut koirakot häiritse sitä lainkaan. Se ottaa jo useissa tilanteissa itse katsekontaktin minuun kun näkee toisen koiran ja tottakai sitä koulutuksessa on haettu. Lisäksi arkitottiskurssilla on testattu koiran luottamusta ohjaajaan erilaisessa "pelottavissa" tilanteissa. Siinä missä muut koirat pelkäävät heiluvaa pressua tai kolisevaa metallirullakkoa, Elkku suhtautuu niihin tyynen varmasti ja kulkee luottavaisesti mukana. Mama so proud!
Olimme vapun seudun reissussa aivan uudessa ympäristössä, siitä ei ole sen enempää kerrottavaa kuin että molemmat koirat olivat paikalla heti kuin kotonaan. Elkku sai myös hevoskyytiä kuten ylläolevasta kuvasta näkyy.

Tiistai 21.04.2015
Taas on pyörinyt mielessä monenlaista ajatusta. Kävimme koirakoulussa ja siellä oli muun muassa puhetta pakotteiden käytöstä kouluttamisesta. Sain reissulta erittäin huonon omatunnon, sillä KYLLÄ, olen käyttänyt pakotteita silloin kun muu ei auta, ja joskus olen turvautunut pakotteeseen varmasti turhaankin. Pakotteeksi luetaan siis kaikki koiraan koskeminen tai kajoaminen koulutusmielessä. Pelkkä hihnakin on pakote: Jos siis esimerkiksi vedät koiraasi hihnasta johonkin suuntaan, se on pakote. Jos kouluttamisen yhteydessä ohjaat koiraasi oikeaan suuntaan jollain muulla kuin namilla, on sekin pakote. Jos vedät koiran pois puskanjuuresta hihnan avulla, siinä on pakote. Mitään näitä siis ei saisi arkielämässäkään käyttää.

Minulla meni tässä vaiheessa hieman yli hilseen koko touhu. Eihän koiralle tietenkään pakon kautta opeteta mitään, mutta voi kiesus sentään, jos minun pitäisi joka ikisestä pusikosta alkaa vetämään koiraani pois namilla niin lenkkeily loppuisi seinään. Kuvittele, että kävelet kahden koiran kanssa, joista jompi kumpi pysähtyy väkisinkin noin kymmenen metrin välein johonkin hajuun. Minulla ei todellakaan ole tarjota sellaista supernamia tai -palkkaa, jolla saisin koiran pois narttujen pissoista tai jäniksien syönnöksistä. Eli siis pitäisi todennäköisesti odottaa koirat pois pusikosta. Eikö siinä jo koira vie lenkkeilijää eikä toisinpäin? Ja vaikka se superpalkkio koirille olisikin, lopettaisiko koira sen nuuskimisen, vaikka kuinka viikko tolkulla palkkaisin sitä kun se lähtee hajun perästä mukaan? Itse epäilen että tuskin, sama nuuskuttelu jatkuisi vain ja namin kanssa houkuttelu pois hajuista saattaisi toimia, kunnes koiran maha olisi täysi tai mielenkiinto namiin lopahtaisi. Tehkööt se minusta vaikka millaisen koiranrääkkääjän, mutta minulla ei ole hermoja, jaksamista eikä aikaa alkaa maanittelemaan koiriani pois puskista ja odottelemaan että ne nyt saavat nuuskimisensa valmiiksi ja saattavat lähteä mukaan. Jos taas joku kehtaa näin tehdä niin hyvä homma, antaa mennä vain.
En tiedä, tokihan voi olla että koirani nyt ovat jotenkin stressaantuneita ja epäonnellisia sen vuoksi, että lenkkeillessä ensin kutsun koiraa mukaan, jos se tulee niin se saa namin ja jollei se kiinnitä minuun huomiota niin vedän koiran perääni hihnasta. Välillä taas tuntuu että tämä "pakotteeton elämä" menee vähän liiallisuuksiin. Tietenkään pakon ja ikävien asioiden turvin ei pidä lähteä ensisijaisesti koiraa kouluttamaan, eikä varsinkaan rankaisun kautta. Itselläni on litanja asioita joita täytyy tehdä toisin seuraavan koiran kanssa. Mutta kai se maalaisjärjen käyttö on sallittua myös koirankoulutuksessa... Tekee sitä minkä kokee toimivaksi ja omille koirilleen sekä omalle elämälleen sopivaksi ja katsoo miten käy. Jos joku homma ei toimi niin silloin on mietittävä että missä meni mönkään ja yritettävä etsiä ratkaisua. Kuitenkin ratkaisussa pitäisi olla järki mukana, itselläni on valitettavasti tilanne jossa aika ja raha ovat rajallisia, ja jos johonkin ensisijaisesti panostan koirissa niin se on metsästys- ja koekäyttö, sitten koirien liikuttaminen ja fyysisen kunnon ylläpitäminen ja seuraavaksi koulutukselliset asiat. Ja ennen koiria tulevat prioriteetteina kuitenkin koulu, mahdollisesti työ ja parisuhde. Kaikki nämä pitäisi saada mahtumaan 24/7 järjestelmään, siinäpä onkin hommaa ihan riittävästi. Alla vielä kevennykseksi kuva minun stressaantuneista ja kaltoin kohdelluista koiristani:



Maanantai 13.04.2015


Kevät on pentujen syntymän aikaa, ja Elkun ensimmäistä pentuetta odotellaan syntyväksi noin viikon kuluttua. Elkulla on ollut jonkin verran kysyntää jalostusmarkkinoilla, mutta en ole kuitenkaan antanut koiraa kaikkien käyttöön. Olen suunnitellut rajaavani koiran mahdollisen jalostuskäytön 3 pentueeseen, niistä yksi on nyt käytetty Elkun täyttäessä neljä vuotta joten jäljellä on maksimissaan kaksi normaalikokoista pentuetta. Mikään kiire koiran mahdollisella jalostuskäytöllä ei ole, ja haluan seurailla mahdollisimman paljon jälkeläisten kehittymistä. Voi tietysti olla ettei kysyntää ikinä tule olemaankaan enempää. Syitä käytön rajaamiseen on muutamia, ja ne pohjautuvat täysin omiin mielipiteisiini ja näkemyksiini dreeverien jalostuksesta ja rodun tulevasta tilanteesta. Lyhyesti sanottuna jokaisen pentueen pitäisi olla sellainen, josta olisin itse valmis ottamaan pennun jos pystyisin. Elmerin sukulaisia on myös käytetty paljon jalostukseen, joten senkään vuoksi en halua tälle kasapäin pentuja. Kuitenkin tulevaisuudessa vielä toivottavasti tulee sen verran kysyntää, että saan itselleni jätettyä Elkun jälkikasvua, kunhan on sen aika.

Lauantai 28.03.2015
Kävimme tänään pilkkikisoissa Arosuon kennelissä. Näin samalla Jessican, jonka luona Elkku vieraili reilu kuukausi takaperin. Jessica on alkanut voida paksummin ja pentuja odotellaan huhtikuun puoliväliin, kunpa kaikki sujuisi hyvin. Kasvattajan mukaan yhdistelmästä toivotaan hyväluontoisia koiria ja ennen kaikkea sitkeitä, pelaavia ajureita.



Keskiviikko 04.03.2015
Kausi 2014-2015 on nyt paketissa.Täytyy sanoa että hieman pettynyt mieli jäi. Syksy meni taas painiessa pienten ongelmien takia, mutta en jaksa uskoa että se olisi koiran huonoutta. Elkku on ajanut hyvin myös syksykeleillä, joten taidon puutteesta sitä ei voi syyttää. Kuitenkin erilaiset ongelmat ovat varjostaneet nyt kahta viime syksyä, huonoa tuuria on ollut matkassa. Vaikka loppukauden suoritukset olivatkin hyviä, jäi silti vähän hampaankoloon. Ensi syksynä aion tehdä kaikkeni että saan pidettyä koiran kunnossa heti ensimmäisistä ajopäivistä lähtien!

Tiistai 24.02.2015
Jaha, ei tässä kummempaa kerrottavaa. Elkun kanssa käytiin metsässä viime keskiviikkona ja lauantaina. Keskiviikkona koira ei saanut jänistä liikkeelle, yksi niistä harvoista päivistä. Viimeksi näin kävi marraskuussa. Lauantaina otimme uusintayrityksen ja jänis saatiin taipaleelle. Ajo kuitenkin oli aika harvaa, sillä jänis päätti ottaa kunnon etumatkan ja tuli koiraa jopa puoli tuntia edellä. Yllätin Elkun useamman kerran jäljiltä äänettä, sillä jälki oli koiran mielestä liian vanhaa haukuttavaksi. Nooh, saipahan poika juoksenneltua, voi olla että viime lauantai jäi viimeiseksi metsäpäiväksi tälle kautta, katsotaan tilannetta. Alkaa olla aika kääntää kelkka kesää kohti ja keksiä muita harrastuksia.
Elkku kävi viikko sitten astutusreissulla. Itse toimitus sujui "oppikirjan mukaan" ja jäämme odottamaan tuleeko tulosta.

Sunnuntai 15.02.2015


Nyt pitää sanoa että hyvin menee mutta menkööt. Elkku oli eilen metsässä, sai jäniksen ylös vajaassa puolessa tunnissa. Keli oli karkea ja olin hieman varpaillani, kyyläsin metsässä koiran jälkiä sen varalta, että jos se olisi repinyt jalkansa hankiaiseen niin olisin ottanut kiinni. Ajon alkuvaiheilla koiralle tuli pitkähkö puolen tunnin hukka, mutta muuten se vain ajoi ja ajoi ja ajoi. Jänis vaihtui välissä ajon kulusta päätellen ainakin kahdesti. Otimme koiran ajosta kiinni kahden jälkeen iltapäivällä, ajoaikaa tuli viitisen tuntia, eikä koirasta ollut mikään paikka revennyt hankiaiseen vaikka sitä vähän pelkäsinkin. Tänään sitten pidimmekin pakkaspäivää.

Lauantai 07.02.2015
Kävimme Kaavilla kokeissa. Hyvin meni, ei voi muuta sanoa, vaikka mäkinen maasto meinasi koitua kohtaloksi. Onneksi tuomarihukkaa ei kuitenkaan päässyt tulemaan. Tälle talvelle viimeinen koekäynti. Ainoa mikä minua ihmetytti oli koiran herättely, mitä se ei ole kotona piiiitkään aikaan tehnyt. Nyt se kuitenkin laski muutamia poksauksia ennen ylösottoa. Kuitenkin muutama haukku on vielä OK, kunhan ei sen enempää herättelyä päästele.

Lauantai 31.01.2015
Elkku työnteli taas ajaa ihan mukavasti. Ylösotto tapahtui noin 20 minuutin irtiolon jälkeen. Ajon alussa koiralle tuli kymmenminuuttinen hukka, mutta sen jälkeen se ajoikin putkeen taas parituntisen. Sitten matkaan tarttui jostain ajokki, en tiedä sotkiko se vai tuliko Elkulle muuten vaan hukka, kuitenkin ajo katkesi noin puoleksi tunniksi. Sitten Elkku varmaan löysi jäniksen jäljen uudelleen, se ajoi harvalla haukulla pitkän lenkin ja pääsi sitten takaisin pupun kantaan ainakin huudosta päätellen. Hukan jälkeen ajoa tuli reilu tunti, kävimme sitten hakemassa Elkun pois ajosta. Saahan nähdä mitä tapahtuu ensi viikonloppuna kokeissa jos nyt sinne asti päästään, koira ei tietenkään aja metriäkään vaikka on viime päivinä toiminut kotona lähes moitteetta.

Sunnuntai 25.01.2015
Elmeri palasi parin viikon tauon jälkeen metsästyksen pariin. Minua hieman jännitti miten se toimii, sillä edellinen viikko meni dreeverinartun kanssa asioidessa. Mitenköhän tuo vaikuttaisi metsästykseen?
Noh, laskin lauantaina Elkun matkaan anoppilan pihasta, se lähti metsään kuin raketti. Meni varttitunti ja koira sai jäniksen liikkeelle. Tein pihalla lumihommia tunnin verran ja läksimme sitten appiukon kanssa passiin. Jänis oli kuitenkin ovelampi, näin sen kerran mutta liian kaukana ammuttavaksi. Pupu päätti pinkaista pikitien yli mutta se ei Elkkua pidätellyt, tosin itselleni tuli hätä koiran puolesta 464:n ollessa melko vilkkaansorttinen tie myös viikonloppuisin. Elkku ajoi aikansa tien toisella puolella kunnes Olli sai sen napatuksi kiinni. Elkku oli ehtinyt ajaa 2,5 tuntia lähes putkeen. Jänis oli ylittänyt maantien uudelleen ja palannut sille puolelle mistä aamulla läksi liikkeelle. Päätimme laskea koiran jäljelle uudelleen ja odottaa hetken, josko pupu päättäisi pysyä tien oikealla puolella. Elkku läksi jäljelle ja tästä seurasi vielä tunti sujuvaa ajoa ilman maantien ylityksiä. Menimme uudelleen passiin ja näin taas jäniksen, mutta se kääntyi kannoillaan heti kun nostin haulikkoa olalle. Ajo alkoi lopulta takkuilla maaston ollessa niin täynnä vanhaa ajojälkeä, niinpä nappasin koiran kiinni. Alla vielä trackerin jälkitiedot päivän touhuista:



Tänään sitten otimme uusintakierroksen. Laskin koiran ja tällä kertaa sillä ei mennyt kuin kymmenisen minuuttia jäniksen löytämiseen. Hetken haahuilun jälkeen lähdimme taas jänispassiin. Elkku ajoi vielä paremmin kuin eilen, tuntui ettei ajo lopu ollenkaan. Ääntä tuli niinkuin se olisi ollut jatkuvasti jäniksen kannassa, ja minun piti jo mennä tarkistamaan jäljistä että onhan ajoeläin jänis, kun en tahtonut uskoa korviani. Olihan se.
Ajo pyöri tiheikössä ja metsässä, passasin aikani tiellä mutta tulin siihen tulokseen, ettei tämä pupu tule tielle. Rymistelin risukon läpi harvahkoon männikköön ja etsin sieltä itselleni mukiinmenevän passipaikan. Näin siellä jäniksen kertaalleen, itseasiassa se kiersi minut rinkiin mutta liian kaukana ammuttavaksi. Arvelin pitää paikkani, varmasti jänis tulisi siihen toisenkin kerran ja niinhän se pian tulikin. Elmeri sai palkintonsa hyvästä työstä, se ehti ajaa 2 tuntia ja 15 minuuttia ilman vähennettäviä hukkia. Pikkuisen harmittaa ettemme olleet tänä viikonloppuna kokeissa. Mutta mistäs näitä arvaa.



Tiistai 13.01.2015
Noniin, tässä jos pikkusen on päivittely jäänyt...
Jotenkin oli syksyllä niin kiire ja toisaalta myös sellainen fiilis että nyt en jaksa kirjoittaa yhtään mitään nettisivuille ja näinpä sitten tein, koko sivusto on ollut retuperällä. Siitä huolimatta koirat ovat saaneet metsää ja emäntä kanssa, satunnaisesti myös isäntä ja Leksa ovat olleet mukana kuvioissa. Elmerillä oli taas vaikeuksia alkusyksystä. Se toimi hyvin kunnes sai syyskuussa kurkkutulehduksen. Tämä on suoraan sanottuna omaa syytäni sillä ajatin koiralla päivän liian kuumalla säällä, lähes 20 asteen helteessä. Tulehduksen jälkeen meille iski (jälleen) nenäpunkkiepidemia... Ei niistä kaupungissa tahdo eroon päästä. Ihmettelin aikani että mikä koirassa on kun se vain huononee joka reissulla, sitten otin molemmille ivermektiinipistokset ja Elkulle 2 viikkoa lomaa metsäilystä niin kappas, johan alkoi lyyti kirjoittaa sen jälkeen.
Pari koetta käytiin myös syyskaudella. Rautalammilla koiran ajo oli hyvin katkonaista ja "epänormaalia" niiden nenäpunkkien vuoksi joten luovuin kokeessa. Nilsiässä isäntä kävi kokeilemassa tuuriaan koiranohjaajana, kuitenkin huonolla menestyksellä sillä kokeen 1. erässä jänis piiloutui eikä toista enää löytynyt. Minun kilpailuviettini oli näiden kokeiden jälkeen nujerrettu ja arvelin, ettei Elkusta ole koekoiraksi ja päätin keskittyä pelkkään metsästelyyn, ajattamiseen ja siihen että harrastamisesta tulisi taas mukavaa jatkuvan suorittamisen sijaan.
Ja mukavaa meillä olikin. Kun pidin pääni poissa dreeveripiireistä enkä murehtinut enää kokeista tai koiran suorituksista, niin aloin todellakin taas odottaa metsään pääsyä innolla. Siinä sivussa Elkkukin alkoi näyttää hyviä otteita, ajot pitenivät pitenemistään ja jäniksiä kaatui 9 kpl syksyn aikana. Jossain alkoi taas kyteä ajatus että josko kuitenkin yrittäisin viedä Elkkua kokeisiin, ja niinhän siinä sitten kävi... Keiteleellä oli paljon lunta ja ajo takkusi jonkin verran, mutta sai tuo "pentu" räplättyä kasaan 75 ja rapiat pistettä.

Alla vielä joitakin kuvia syksyn varrelta:


Aloituspäivän saaliita


464:n tienvarsijänikset ovat saaneet kyytiä useampaan otteeseen



Eivätkä Leksan pihajäniksetkään ole kylmäksi jääneet, kuvat on otettu Nilsiän kokeen jälkeisenä päivänä. Sanotaanko ettei Elkulla jalka painanut tuossa vaiheessa, vaikka kokeessa oli ollut pitkä päivä.


Trackerin panta on saanut kyytiä, se tuli kerran tämän näköisenä takaisin metsästä, mötikkä roikkui vielä parilla ruuvilla kiinni pannassa ja koiran kaulassa. Antenni ja loput ruuvit jäivät metsään.
Ja taasko ammuitte jäniksen?







Vanhempia merkintöjä vuosilta 2011-2014 pääset lukemaan tästä linkistä